Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Arvio: Alvar ja Aino Aallon tarina taipuu Kellariteatterissa vapauttavaksi visuaaliseksi leikiksi

Alvar Aalto ja Aino Marsio-Aalto tulevat tänä syksynä vastaan niin teatterissa kuin elokuvissakin. Syyskuun alussa ensi-iltaan tuli Virpi Suutarin dokumenttielokuva Aalto , ja nyt Tampereen Työväen Teatterissa sai kantaesityksensä Tiina Puumalaisen vahvasti visuaalinen tulkinta Aallon pariskunnan työstä ja suhteesta. Aalto – Don't Forget to Play ei ole dokumentti, mutta visuaalista teatteria ja fiktiivistä tulkintaa säestävät Aalto-asiantuntijoiden dokumentaariset kommentit. Esityksessä kuuluu ilahduttavasti myös Alvar Aallon oma ääni: Otaniemen avajaisista vuodelta 1972 tallennettu puhe sekä aloittaa että päättää esityksen. Visuaalinen näkökulma toimii Kellariteatterin näyttämöllä nähdään toden, mielikuvien ja mielikuvituksen rajapinnoilla taiteileva visuaalinen leikki, joka tulkitsee Aaltojen töitä ja suhdetta ennen muuta muodon, rytmin ja kuvien kautta. Arkkitehti- ja muotoilijapariskunnasta inspiroituneessa esityksessä visuaalisuus onkin loistava lähtökohta. Aaltojen elämäntehtävänä oli tehdä maailmasta parempi luomalla käytännöllisen kauniita tiloja ja esineitä. Voisi kuvitella, että he ilahtuisivat itsekin esityksestä, joka katsoo heidän maailmaansa näin vahvasti visuaalisesta näkökulmasta. Toisaalta rehellisesti puhuviksi päiksi jätetyt asiantuntijat tasapainottavat hyvin kokonaisuutta ja ikään kuin juurruttavat kuvien leikin todellisuuteen. Arkkitehteja ja tutkijoita Työryhmän näkökulma kasvaa Aalloista arkkitehtuuriin ja taidehistoriaan laajemminkin. Näyttämökuvissa nähdään Aaltojen lisäksi Fibonaccin lukujonon tahdissa konemaisesti työskenteleviä nykyarkkitehteja ja epäinhimillisissä olosuhteissa luennoivia tutkijoita. Puumalaisen työryhmä näyttää leikin varjolla, että nykyajan tehokkuusvaatimukset eivät juuri jätä arkkitehtuurinkaan alueella tilaa Alvar Aallon arvostamalle humanismille tai luovuudelle. Selkeä zoomaaminen Aaltojen tarinaan olisi sinänsä riittänyt hyvin, mutta toisaalta varsinkin luentokohtaukset keventävät kokonaisuutta miellyttävästi. Vapauttava kokemus Visuaalisen esityksen kruunu on Teppo Järvisen suunnittelema, yksinkertaisista materiaaleista luotu kekseliäs lavastus. Ruskeista pahvilaatikoista syntyy näyttämölle niin muotoaan muuttavia rakennuspalikoita kuin dokumenttivideoiden screenejäkin. Esityksen vaikuttavin hetki on viimeinen näyttämökuva, jossa koko näyttämö yleisöineen siirtyvät mikrokoossa osaksi huikeaa pahvilaatikkorakennelmaa. Rytmin näkökulmasta esityksessä on aavistuksen liikaa löysää. Hetket venyvät useampaan kertaan sen verran pitkiksi, että huomio meinaa herpaantua. Tästä huolimatta olo on esityksen jälkeen kevyt ja jopa puhdistunut. Visuaaliselle leikille antautuminen on ennen muuta vapauttava kokemus. ☆☆☆☆ Esityksen konsepti: työryhmä Tiina Puumalaisen johdolla Käsikirjoitus ja ohjaus: Tiina Puumalainen Lavastussuunnittelu: Teppo Järvinen Musiikin sävellys ja äänisuunnittelu: Pekka Siistonen Pukusuunnittelu: Marjaana Mutanen Valosuunnittelu: Juha Haapasalo Videosuunnittelu: Juha Haapasalo ja Teppo Järvinen Tuottaja: Heidi Kollanus Rooleissa: Anne-Mari Alaspää, Pentti Helin, Heidi Kiviharju, Jaana Oravisto Kantaesitys 30.9.2020 Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa