Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Pakataan yksi hyvä asia mukaan murhetta kantaneesta ajanjaksosta – fomo on kadonnut

Olen oivaltanut tänä etäyhteyksien ja eristäytymisen keväänä perhosten värikirjon: sitruunankeltaisia, taivaansinisiä, helmenvalkoisia. Ja kaikilla ikioma lentoreittinsä oksalta korrelle tai kukkaan. Hoksasin, miten voimakkaan verenpunaisia ovat pionien reippaat ensiversot ja miten nopeasti kesäkurpitsan pulleat lehdet avautuvat, kun iso siemen vihdoin halkeaa. Laskin illalla pitkään, kun käki kukkui kukkumistaan. Alkuyöstä huhuili joku pöllö. Pikkulintu lensi pönttöön ja takaisin, edestakaisin koko päivän. Metsätien varressa pörhisteli metso. Kaukana poukaman ruovikossa seisoi kaksi kurkea. Nuo samat ihmeet ovat aivan varmasti olleet ympärilläni monena aiempanakin keväänä. Nyt vain huomasin ne. Kaikkien huolien keskellä olen pysähtynyt useammin kuin ennen. Arkea kiusannut tunne, että jossain muualla tapahtuu jotain kiinnostavampaa, kutsuvampaa tai kiihdyttävämpää, on yhtäkkiä poissa. Fear of missing out eli fomo, kuten perheen nuoriso sanoisi, on kadonnut. Maailman muuttanut kevät on pakottanut rönsyilijän ruotuun, pienuuden äärelle. Ei ihminen täällä hallitse, eikä koskaan määrää kaikkea. Vähäisestä lähellä on nyt tullutkin suurta. Olen ollut onnekas. Outo ja epävarma aika on kohdellut meitä hyvin eri tavoin. Voin vain kuvitella vakavasti sairastuneiden tai menehtyneiden läheisten huolta. Minulle epävarma kevät on kirkastanut, mitä on tärkeää vaalia ja rakentaa. Kalenterin kaaoksen karsiutuessa jäljelle on jäänyt myös kaunista. Tiedän tarkemmin, mitä kaipaan. Tervehdin ilolla monia vähitellen ja varovasti avautuvia mahdollisuuksia tavata turvavälien päästä toisia ihmisiä, herkutella ja harrastaa. Miten arvokasta on aito ja todellinen läsnäolo virtuaalisen rinnalla! Poikkeusaika ei vielä ole ohi, ohjeita on noudatettava ja varovaisuus on välttämätöntä. Jos voimme kuitenkin jo pakata mukaan tulevaan edes jotain hyvää tästä murhetta kantaneesta ajanjaksosta, olkoon se ohikiitävän hetken huomaaminen. Pysähtyminen. Kun uskaltaa asettua juuri siihen, missä on, näkee ihmeellisiä asioita. Luumunkukan herkän ensiaamun, nukkuvan koiran unen voimasta juoksevat tassut, kirkkaan pinkit pilvet yötaivaalla tai vaikka lämmön läheisten alati kannustavassa katseessa. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.