Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ainutlaatuisia tutkimustuloksia Tampereelta: Uusi olkapään hoitotapa säästäisi jopa miljoonan vuosittain – myös potilaiden komplikaatiot vähentyvät

Tutkimuksessa olkapäänsä murtanut potilas sai ranne-kaulalenkin sen sijaan, että hänet olisi leikattu. Sen lisäksi hän kävi ohjatussa fysioterapiassa. Tulokset osoittivat, että yläosan olkaluun murtumat parantuvat yhtä hyvin ilman leikkausta kuin leikkauksen avulla. – Tämä on uraauurtava löydös, joka haastaa nykyisen hoitotavan. Tuloksella on merkitystä sekä inhimillisesti että taloudellisesti, toteaa tutkimusryhmän johtaja, apulaisprofessori, ylilääkäri Ville Mattila Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Hyötyä sekä potilaalle että taloudelle – Suomessa säästöt voisivat olla jopa miljoonan euron luokkaa vuosittain. Potilaat puolestaan välttyvät leikkauskivuilta ja mahdollisilta komplikaatioilta, sanoo Mattila. Yleisimmät leikkauksesta aiheutuvat komplikaatiot ovat bakteeri-infektio ja leikkauksessa asetettujen levyjen ja ruuvien irtoaminen hauraasta luusta. – Silloin kun me emme viillä, bakteeri-infektiota ei tule. – Meidän tutkimuksessamme oli kaksi sellaista potilasta, jotka kaatuivat ja saivat uuden murtuman leikkauksen yhteydessä asetetun levyn alapuolelle. Kahta murtumaa samassa luussa on hankala hoitaa. Olkaluun yläosan murtumat ovat yksi yleisimmistä ikäihmisten murtumista, joten tutkimustulos on siltä kannalta merkittävä, Mattila sanoo. Murtumat ovat yleisempiä ikääntyneillä kuin nuorilla. Murtuma syntyy, kun kaadutaan suoraan olkaluun päälle. Yleensä vamma johtuu kaatumisesta kotona tai ulkona, esimerkiksi liukastumisesta. Tyypillisessä murtumakohdassa olkaluu on hohkaluuta, joka on putkiluuta hauraampaa ja herkempää murtumaan. Toisaalta hohkaluu myös luutuu helposti. Leikkausten määrä vähenee tulevaisuudessa Suomessa on tehty vuosittain 300–350 olkaluun yläosan leikkausta ikääntyneille. Yhden hoitojakson hinta on noin 5700 euroa. Uudella hoitotavalla leikkausten määrää voitaisiin vähentää noin 100–150 leikkauksella, ja leikkausten määrä on jo vähentynyt tämän tutkimuksen ansiosta. Säästöä saadaan ilman, että potilaan lopullinen toimintakyky millään lailla heikkenee. – Olemme itsekin yllättyneitä siitä, kuinka hyvin potilaat toipuivat ilman leikkausta. Potilaat pitivät ranne-kaulalenkkiä kolme viikkoa, ja kivuttomaksi murtuma muuttui noin kolmessa kuukaudessa. Tutkimustulos koski erityisesti potilaita, joilla murtuneet luut olivat huonossa asennossa luutumisen kannalta. Perinteisesti huonoasentoiset olkaluun murtumat on leikattu asettamalla luun tueksi levy. Jo aiemmin samankaltaista tutkimusta Tampereelta Tutkimuksessa oli mukana 88 potilasta, joita seurattiin kahden vuoden ajan. Tutkimusta on tehty kansainvälisenä yhteistyönä kuudessa sairaalassa. Hankkeen päävastuu on ollut Taysilla. Suomesta mukana oli toisena sairaalana Keski-Suomen keskussairaala Jyväskylästä. Tutkimukseen osallistuivat myös Karoliininen sairaala ja Uppsalan sairaala Ruotsista, Viborgin sairaala Tanskasta sekä Tarton sairaala Virosta. Seuraavaksi tutkijat aikovat selvittää, kuinka rannemurtumat paranevat ilman leikkausta. Leikkaushoitojen tarpeellisuudesta on tehty tutkimusta jo aiemmin Tampereella. Fidelity-tutkimus vuonna 2014 osoitti, että polven rappeumaperäisen eli ei-tapaturmaisen nivelkierukkarepeämän leikkaaminen on hyödytöntä. Vuonna 2015 julkaistun käypä hoito -suosituksen mukaan olkapään kiertäjäkalvosinjänteen ongelmia pitäisi hoitaa ensisijaisesti kuntoutuksella. Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajana toimi Taysin ortopedian ja traumatologian sekä liikuntalääketieteen erikoislääkäri Vesa Lepola .