Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Minuun törmännyt pyöräilijä ei pysähtynyt vaan jatkoi matkaa, ihmettelee onnettomuudessa kaatunut pyöräilijä

Tiistai-iltana 25.8. noin 19.20 olin lopettelemassa pyöräilylenkkiäni ja hiljensin vauhtia kääntyäkseni Tampereella Teiskontien pyörätieltä vasemmalle Jaakonmäenkadulle. Minulle ja pyöräilykavereilleni opetetun mukaan nostin vasemman käteni ensin ylös ja sitten käännöksen suuntaan, vasemmalle. Tuntui taas kerran hyvältä, pitkän pyörälenkin päätteeksi olla kohta kotona. Pyöräily on hieno laji, joka sopii myös meille iäkkäämmille. Sitten rysähti. Takaani tuleva mieshenkilö, asusteista päätellen myös pyöräilyä harrastava, ajoi päälleni. Kaaduin ja satutin itseäni. Ruhjeita, mustelmia, pieniä haavoja, niskan arkuutta, rikkimenneitä vaatteita. Ei siis kummempaa. Silmälasit tosin katosivat ja maantiepyörään tuli niin sanotusti pientä laittoa, mutta niistä selviää toki käymällä ostoksilla. Onnettomuuksia sattuu, valitettavasti. Se, mitä ei pitäisi sattua, on että minut katuun lanannnut pyöräilijä ei jäänyt katsomaan, kuinka kävi, vaan jatkoi matkaansa keskustan suuntaan. Onneksi sekä nais- että miesautoilija pysähtyi ja tuli kysymään vointiani. Tartteeko viedä Acutaan?.Vastasin, että enköhän selviä lähellä sijaitsevaan kotiini. Selvisin aivan hyvin. Ajatus, jota mietin pitkälle yöhön oli, mitä pyöräilijälläkaverin ajatuksissa liikkui, kun hän vain jatkoi matkaansa? Näin ei koskaan tulisi toimia. Sitä, että autetaan, sanotaan vastuullisuudeksi. Nyt niin ei tapahtunut ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, vastuullinen käytös liikenteessä on yleisemminkin ottaen katoavaa kansanperinnettä, valitettavasti. Suuret kiitokset auttajilleni ja meille jokaiselle vastuullisia kilometrejä. Liikuimmepa me sitten millä kulkupelillä tahansa.