Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Oli synkkä ja myrskyinen yö – ja onneksi oli myös Oscar-gaala, jonka yllättävä monipuolisuus on vastaus huutoon: Näistä elokuvajuhla muistetaan

Kun laulajadiiva Janelle Monae aloitti kappalepotpurinsa knallihatussaan 92. Oscar-gaalan aluksi maanantaiaamuna kello 3, tiesin, että nyt mennään ja vauhdilla. Enkä ollut väärässä. Hieman kun kohtalonoikusta vain muutamaa minuuttia ennen lähetyksen alkua Itä-Tampereella katkesivat sähköt ulkona pauhaavan tuulen ansiosta. Elokuvamaista materiaalia, totesin. Räiskyvä esitys marssitti lavalle tanssijakaartin, joka oli pukeutunut parhaasta elokuvasta kilpailevien teosten teemoihin. Monae näytti, kuka Dolby-teatterissa ottaa ohjat ja voi tytöt, miten hän sen tekikään. Ansaitusti yksipuolisuudestaan ja kammottavasta jähmeydestään kritiikkiryöpytyksessä vuosi toisensa jälkeen ollut Oscar-organisaatio on vetreytynyt ja kokonaisuus tuntui raikkaalta. Vaikka ehdokasvalinnat jälleen kerran herättivät keskustelua monipuolisuuden puutteesta, show oli rakennettu niin, että elokuva-akatemia tuntuu todella vastanneen sille vuosia karjuttuun huutoon. Kirjoitin samasta aiheesta jo viime vuonna, ja 12 kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua ilahduttavan paljon hyvä asioita. Tästä esimerkkeinä pidettäköön muun muassa sitä, että suurin osa esiintyjistä ja lavalla vierailleista tähdistä oli naisia. Supertähti, vasta 18-vuotias Billie Eilish sai kunnian laulaa edesmenneiden elokuva-alan tekijöiden muistoksi. Ensimmäistä kertaa Oscar-historiassa maineikasta orkesteria johti nainen, irlantilainen kapellimestari ja säveltäjä Eimear Noone . Sitten 1990-luvun parhaan musiikin palkinnon pokkasi nainen, islantilainen Hildur Guðnadóttir , jonka teema Joker -elokuvaan vie teoksen täysin uudelle tasolle. Lisäksi lavalla nähtiin suurena yllätyksenä esimerkiksi räppärilegenda Eminem, joka esitti suurhittinsä Lose yourselfin elokuvasta 8 Mile . Ei aivan perinteistä Oscar-kuvastoa tämäkään. Hän voitti kyseisellä kappaleellaan Oscarin vuonna 2003, mutta ei osallistunut juhlaan, sillä ei uskonut räpin koskaan voittavan parhaan kappaleen kategoriaa. Suurin kunnianosoitus niin elokuvan tekemiselle kuin sille, että maailmaa on myös Hollywoodin ulkopuolella nähtiin, kun korealaiselokuva Parasite pokkasi peräti neljä Oscaria ja oli illan juhlituin elokuva. Ohjaaja Bong Joon-ho palkittiin muun muassa parhaana ohjaajana ja elokuva vei himoituimman parhaan elokuvan pystin. Tragikomedia yhteiskunnan epätasa-arvosta on ajankuva vailla vertaa. Ohjaajan sympaattinen pöllämystyminen joka kerta kuullessaan nimensä oli todellista ja tunteita herättävää. Elokuva on ensimmäinen ei-englanninkielinen, joka voittaa parhaan elokuvan Oscarin. Lisäksi kerta oli ensimmäinen, kun sama elokuva voittaa niin parhaan kansainvälisen elokuvan kuin parhaan elokuvan palkinnot. Samaan tunneskaalakategoriaan voidaan sijoittaa myös Joaquin Phoenixin puhe sen jälkeen, kun hän odotetusti voitti parhaan miespääosan palkinnon roolistaan Joker -elokuvassa, joka sekin elokuvana ottaa vahvasti kantaa mielenterveyden ongelmiin ja yhteiskunnan vinoutuneisiin rakenteisiin. Phoenix on tunnettu aktivismistaan, eikä Oscar-ilta tuottanut pettymystä. Hän puhui painavasti muun muassa eläinoikeuksista ja siitä, miten ihmisten on pidettävä toistensa puolta, ei olla toisiaan vastaan. Puheensa lopuksi hän muisti vain 23-vuotiaana kuollutta näyttelijäveljeään Riveriä . Phoenix oli silmin nähden liikuttunut, kun hän toisti veljensä viisauden: rakkauden jälkeen voi tulla rauha. Phoenix käytti aikansa kymmenien miljoonien ihmisten edessä esimerkillisesti. Yleisö taputti seisaaltaan. Se oli yksi illan parhaimmista puheista. Samalle viivalle ylsi myös Bong Joon-hon kiitospuhe, kun hänet palkittiin parhaana ohjaajana. Vilpittömän onnellinen ohjaaja olisi halunnut lavalle moottorisahan. Hän halusi sahata pystinsä viiteen osaan, jotta voisi antaa palasen jokaiselle kollegalleen, erityisesti ohjaajalegenda Martin Scorseselle , jonka hän mainitsi esikuvakseen. Gaala ei sortunut vain toistelemaan tai pelkästään alleviivaamaan sitä, että elokuva-ala on kokonaisuutena murroksessa. Aiheesta on, aivan niin kuin pitääkin, puhuttu intensiivisesti viimeiset vuodet. Sanoista on aika siirtyä tekoihin, ja niin elokuva-akatemia näyttää kovasti yrittävän. Totta on, että laajuus ehdokasvalinnoissa ontuu edelleen. Vain yksi musta näyttelijä, Cynthia Erivo , oli ehdolla himoitun pystin saajaksi. Erivo esitti Oscar-gaalassa muun muassa parhaan musiikkiesityksen, kun hän lauloi kuoron kanssa kappaleen Stand Up elokuvasta Harriet , josta hän sai myös ehdokkuutensa parhaasta naispääosasta. Viime vuonna julkaistuissa elokuvissa olisi ollut lukemattomia mustia näyttelijöitä, jotka olisivat hänen lisäkseen voineet olla ehdolla eri kategorioissa. Samaan hengenvetoon todettakoon, että ohjaaja-kategoriaan olisi löytynyt useita naisia, kun nyt heitä ei ollut yhtään. Tästä muistutuksen antoi näyttelijä Natalie Portman , jonka viitan liepeissä oli niiden naisohjaajien nimiä, joiden elokuvat saivat ensi-iltojaan viime vuonna. Parasiten voitto kuitenkin enteilee sitä, että ensi vuonna variaatio on jälleen kerran pikkuisen avarakatseisempi. Vaikka gaala jälleen tänä vuonna venähti yli kolmeen ja puoleen tuntiin, se välttyi liioilta latteuksilta ja turhanpäiväiseltä hömpältä. Illan luonne tuntui olevan lähinnä kannustava ja yhtenäinen. Sen keskiössä oli elokuva niin lyhyenä kuin pitkänä, animoituna ja kuvattuna, englanniksi ja koreaksi, läheltä ja kaukaa.