Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Oppisopimuskoulutus vaatii hyvää kielitaitoa – Sitä ei ole kaikilla kantasuomalaisillakaan

Oppisopimuskoulutuksella voi opiskella kokonaisen ammatillisen tutkinnon tai tutkinnon osia. Sitä markkinoidaan vaihtoehtoisena tienä oppilaitoksessa tapahtuvalle opiskelulle ja sitä pidetään ikään kuin helpompana tienä hankkia ammattitutkinto. Koulutustarkastaja Jani Nieminen (AL 7.10.) korosti ansiokkaasti koulutuksen hyviä puolia. Niitä toki riittää, samoin kuin haasteita. Myönteistä on, että opiskelija hankkii itse työpaikan ja työnantaja maksaa hänelle työ- tai virkaehtosopimuksen mukaisen palkan. Palkkaa ei kuitenkaan makseta koulussa opiskeltavilta teoriapäiviltä. Oppisopimuskoulutus on hyvin vaativa opiskelumuoto. Se tapahtuu työtä tehden, se on päätoimista ja vaatii oma-aloitteellisuutta, aktiivisuutta ja itsenäistä otetta opiskeluun. Opiskelukieli on useimmiten suomi ja suomen kielen puutteellinen osaaminen vaikeuttaa myös oppisopimuksella opiskelua. Tämä koskee monia maahanmuuttajia, mutta myös kantasuomalaisia, joilla on vaikeuksia teoreettisten käsitteiden ja kielten oppimisessa. Näitä voivat olla ikääntyvät ammatinvaihtajat ja erityistä tukea tarvitsevat nuoret. Kokonainen ammattitutkinto koostuu 180 osaamispisteestä, joista 145 on ammatillisia opintoja ja 35 opintopistettä yhteisen tutkinnon osia (yto). Yhteisen tutkinnon kurssit tehdään itsenäisesti verkossa tai oppilaitoksessa opiskellen. Jos opiskelija ei selviä yto-opinnoista itsenäisesti, ne suoritetaan oppilaitoksessa opiskellen. Esimerkiksi kolmen opintopisteen kurssi tarkoittaa kymmentä puolen päivän opiskelua koulussa. Opiskelijan työpaikka voi olla kymmenien kilometrien päässä, joten puolen päivän opiskeluun pitää varata matkoineen kokonainen päivä. Rakennusalan kokoaikatyössä se tarkoittaa yli 100 euron menetystä päivässä. Kaikkien pakollisten kurssien suorittaminen koulussa merkitsee tuhansien eurojen ansion menetystä. Tilanne on ristiriitainen. Opiskelijalla on työpaikka ja hän maksaa veronsa, elämisensä ja opiskelunsa ilman yhteiskunnan tukia. Pakollisten yto-kurssien suorittaminen lähiopetuksessa kuitenkin tuhoaa itsenäisen talouden tai pakottaa jättämään kurssit suorittamatta. Silloin opiskelija saa todistuksen vain osatutkinnon suorittamisesta. Työpaikoista kilpailtaessa kaikki työnantajat eivät anna sille arvoa, eikä sen perusteella tarvitse maksaa ammattiosaamisen edellyttämää palkkaa. Tässä vaiheessa moni oppisopimusopiskelija luovuttaa. Mielestäni oppisopimuskoulutuksessa pitää painottaa eniten ammatillisen osaamisen kehittymistä ja tehdä sille konkreettiset, ymmärrettävät tavoitteet ja kriteerit. Osan yto-opinnoista voisi korvata enemmän ammattiin liittyvillä käytännön tehtävillä, joihin saisi ohjausta kouluttajilta. Tämä opiskelumuoto palvelisi myös sellaisia opiskelijoita, joilla on vaikeuksia teoreettisten käsitteiden ja vieraiden kielten oppimisessa. Hyvä ammattitaito lienee se tärkein tavoite myös oppisopimuskoulutuksessa! Kirjoittaja on lehtori AMK, eläkkeellä.