Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Painopiste siirtyy tuettuun asuntotuotantoon

Hallituksen asuntopolitiikka lupaa paljon hyviä asioita. Rakentamisen laatua parannetaan, rakentamisen hintaan vaikuttavia tekijöitä selvitetään, asuinalueiden eriytymiskehitys pysäytetään ja täydennysrakentamista edistetään. Aika näyttää, miten lopulta käy. Isona punaisena lankana asuntopolitiikassa on valtion tukeman kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen. Yksi väline on valtion ja suurten kaupunkiseutujen välistä kaupunkikehitystä ohjaava Mal-sopimus. Se koskee maankäyttöä, asumista ja liikennettä. Tavoitteeksi on asetettu, että kohtuuhintaisen Ara-tuotannon osuus nostetaan vähintään 35 prosenttiin asuntotuotannossa. Linjaus on tamperelaisittain erittäin kova. Tampereen kaupungin strategia lähtee siitä, että valmistuneista asunnoista 30 prosenttia on kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tavoitellulla väestökehityksellä tämä tarkoittaa keskimäärin 750 asuntoa vuosittain. Tavoitteesta ollaan kaukana. Viime vuonna kohtuuhintaisia Ara-rahoitettuja ja kaupungin vuokra-asuntoyhteisöjen asuntoja valmistui 433. Tampereen on pidettävä huoli, että kaavoitustoiminta on ripeää ja rakentajille on riittävästi tonttimaata tarjolla, jotta tonteista ei tule rakentamisen pullonkaulaa. Hallituksen asuntopolitiikka siirtää painopistettä tuettuun asuntotuotantoon. Vastakkain laitetaan markkinaehtoiset ja säännellyt vuokramarkkinat. Hallitusohjelmassa luvataan selvittää mahdollisuus uudistaa asuntosijoittamisen verotusta siten, että rajoitetaan oikeutta vähentää yhtiölainan lyhennyksen osuus vuokratuotosta. Linjaus ei ymmärrettävästi miellytä Suomen Vuokranantajia. Järjestö on todennut olevan erikoista, että hallitus haluaisi rangaista yksityisiä vuokranantajia. Toimivilla vuokramarkkinoilla tarvitaan yksityisiä vuokranantajia. Heillä on yli puolet vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista. Selvää on, että kilpailu vuokralaisista kiristyy. Hallituksen politiikka nojaa ajatukseen, että valtion tukea kasvattamalla asuminen halpenee. Näennäisesti tilanne vaikuttaa hyvältä, mutta on kallis. Suorien asumiskulujen nousua kyetään ehkä hillitsemään, mutta samaan aikaan valtio ohjaa veroeuroja entistä enemmän asumiseen.