Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Seksuaalinen häirintä on yleisintä maajoukkuetason urheilussa: Ella Räsänen kertoo, kuinka hän joutui jo alaikäisenä törkeyksien kohteeksi

Pikajuoksija Ella Räsänen pinkoi itsensä urheilua seuraavien suomalaisten tietoisuuteen jo 15-vuotiaana 200 metrin SM-hopeallaan. Vuotta myöhemmin Räsänen juhli 400 metrin Suomen mestaruutta. Huippulupaus tunnettiin pian myös yleisurheilukenttien ulkopuolella, eikä huomio ollut aina positiivista. Räsänen joutui jo nuorena seksuaalisen häirinnän uhriksi. – Olen ollut alaikäinen kun nämä törkeimmät yhteydenotot ovat tulleet, Räsänen sanoo. Räsänen sai 15–16-vuotiaana törkeitä ja eroottissävytteisiä viestejä sen jälkeen, kun hänen oli nähty juoksevan esimerkiksi SM-viesteissä tai Kalevan kisoissa. Häiriköt iskivät pääasiassa verkossa muutamaa puhelinsoittoa lukuun ottamatta. – Ne kyllä täyttävät ihan täysin seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit, Räsänen kertoo. Hän mainitsee myös ”ihan omaa elämäänsä” elävästä Youtube-videosta: Urheiluruudun pätkästä, joka on jaettu jonkun muun käyttäjän sivuilla. – Siellä kommentit ovat olleet todella ala-arvoisia ja vähän pelottavia. On tiedetty, missä asun ja missä perhe asuu, kuka äiti on ja kuka isä on, ja mitä koulua käyn. Räsänen puhuu arasta asiasta rohkeasti omalla nimellään. 26-vuotias yleisurheilija ei koe tärkeästä ja vakavasta aiheesta puhumista omaksi ulostulokseen vaan toivoo kokemustensa herättävän keskustelua. – Silloin ei edes ole ollut puoliakaan näistä sosiaalisen median kanavista, mitä nyt on käytössä, hän muistuttaa. Räsänen ei ollut itse aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Mediassa olleita juttuja Räsänen kuvaa jälkeenpäin ”tosi kivoiksi” ja tv-esiintymisiä asiallisiksi, lähinnä kilpailutilanteiksi. – Siitä huolimatta on tullut törky- ja häirintäviestejä. Yksi syy nostaa vaiettu aihe julkiseksi on Räsäsen huoli alaikäisistä, julkisuudessa esillä olevista urheilijoista. ”Salaa hyväksytty asia” Tiistaina julkaistu Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) tutkimus Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa kertoo, ettei Räsänen ole kokemuksineen yksin. Tutkimukseen vastasi yli 9 000 urheilijaa. – Kun kilpailun taso nousee, häirinnän kokemisen taso on sitä korkeampi, tutkimuksen vastuullinen tutkija ja Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden tohtori Annukka Lahti kertoo. – Myös muut häirinnän riskitekijät eli naissukupuoli, nuori ikä, vammaisurheilijana kilpaileminen sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluminen ovat ihan linjassa kansainvälisen tutkimuksen kanssa. Räsäsen mukaan häirintäviestit ovat tähän saakka olleet ”vähän semmoinen salaa hyväksytty asia”. – Kaikki tietävät, että tuommoisia tulee, mutta siitä ei puhuta tai tehdä numeroa, hän sanoo. Räsänen tiedostaa häirinnän olevan aina väärin iästä, sukupuolesta tai muusta tekijästä riippumatta. Samaa korostaa tutkimusprojektin johtaja, Suekin tutkimuspäällikkö Nina Laakso . – Jos kokee jonkinlaista häirintää tai havaitsee sitä, niin siihen tulisi puuttua heti, jotta saataisiin luotua entistä vahvemmin sellaista kulttuuria, että häirintä ei ole hyväksyttyä millään tavoin, Laakso sanoo. Räsäsellä on kokemusta myös häirinnän normalisoinnista. Hän on nähnyt kommentteja, joiden mukaan julkisuuden henkilön pitää vain kestää häirintä, joka kuuluu asiaan. – Minulle on täysin fine, että sitä urheilusuoritusta kommentoidaan. Se voi olla paska, se voi olla hyvä, saatan epäonnistua tai juosta superhyvin” Räsänen sanoo. – Mutta häirintä ei ole missään tilanteessa ok, oli se työ mikä tahansa. Tukiverkkojen merkityksen tärkeys korostui myös silloin, kun Räsänen joutui häirinnän kohteeksi. Hän on pystynyt aina keskustelemaan asioista vanhempiensa kanssa. – Kun olen ollut alaikäinen ja asunut kotona, niihin on puututtu heti ja viety asioita eteenpäin, urheilija kiittelee. Räsänen tiedostaa, ettei kaikkien häirityksi tulleiden tilanne ole yhtä hyvä. Siksi lajiliitoilla, seuroilla ja muillakin urheilussa mukana olevilla on häirinnän kitkemisessä tärkeä ennalta ehkäisevä rooli. – Ja erityisesti kun mietitään lasten ja nuorten näkökulmasta, Nina Laakso korostaa. – On ehdottoman tärkeää, että ilmiö tunnistetaan, tunnustetaan ja tehdään ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ihan kaikilla tasoilla. Häiritsijä on useimmiten mies Tutkija Annukka Lahti kertoo yleisen häiritsevän puheen tai itseen kohdistuvan sanallisen häirinnän olleen aineistossa yleisin häirinnän muoto. Aikuisista maajoukkuetason urheilijoista 37 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää. – Heistä, jotka ovat kokeneet häirintää, suurin osa (35 prosenttia) ilmoitti häiritsijäksi toisen urheilijan. Seuraavaksi yleisintä häirintä oli joko oman tai toisen urheilijan valmentajan taholta, hän lisää. Tutkimuksen mukaan seksuaalinen häiritsijä on useimmin mies. Seksuaalista häirintää kokeneista miehistä 67,4 prosenttia ilmoitti häiritsijän olevan mies ja 4,7 prosenttia nainen. 23,7 prosenttia häirityistä miehistä on kokenut häirintää sekä naisten että miesten taholta. Häirintää kokeneista naisista 54,5 prosenttia ilmoitti häiritsijän olevan mies ja 11,9 prosenttia nainen. Sekä miehet että naiset ovat häirinneet 30,4 prosenttia näistä naisista. Yleisö, fanit tai sosiaalisen median seuraajat olivat kolmanneksi yleisimpiä häiritsijöitä. Sitä, kuinka iso osa korkealla tasolla urheilevien häirinnästä on yleisön huutelua tai somehäirintää, ei tiedetä. – Emme ole tässä tutkimuksessa voineet selvittää sitä, miten häirinnän eri muotojen kokemisen osuudet jakautuvat eri kilpailun tasoilla, eli nämä tulokset koskevat häirinnän määrää kokonaisuutena, Lahti sanoo. Myös häiritsijä voi jäädä tuntemattomaksi, kuten Ella Räsäsen kokemukset osoittavat. Anonyymeistä kommenteista ei voi aina selvittää edes sitä, minkä ikäisiä häiritsijät ovat olleet. Facebookin kautta saamistaan viesteistä Räsänen on voinut päätellä lähettäjän olleen häntä vanhempia. – Sehän tämän tekeekin kinkkiseksi, kun käyttäjät ovat monesti anonyymejä, mutta osa viesteistä on valitettavasti tullut vanhemmilta miehiltä. Ja muutamat puhelinsoitotkin, ainakin äänestä päätellen. Räsäsen kotijoukot ja taustatiimi pitivät tarkasti huolta siitä, mihin urheilija suostui alaikäisenä, millainen kuva hänestä muodostui julkisuudessa ja millaista hänen somenäkyvyytensä oli. – Siitä huolimatta on jonkun mielestä ok katsoa pikkutyttöä kisa-asussa ja lähettää viestejä, mitkä eivät kuulu millään tavalla siihen urheilusuoritukseen, Räsänen sanoo. Häneltä on myös pyydetty kuvia kisa-asussa. Häiritsijät ovat perustelleet pyyntöjään sillä, että he olisivat voineet alkaa sponsoroida Räsästä tai auttaa sponsorien saamisessa. Eräässä viestissä Räsäseltä pyydettiin kuvaa pelkästään navasta alaspäin. Häirinnän yleisyys korostuu tietyissä lajeissa Räsänen toimii nykyisin myös valmentajana, ja hänen valmennettavansa ovat juuri saman ikäisiä kuin Räsänen oli häiriköintiviestejä saadessaan. Hän korostaa nuorille vastuun olevan aina viestin lähettäjällä. – Ainakaan minä en halua hyväksyä tuommoista kulttuuria enkä antaa valmentajana semmoista esimerkkiä, että se olisi millään tavalla ok tai hyväksyttävää. – Jonkun pitää ihmisellä vinksahtaa päässä, että katsot telkkaria tai mitä tahansa, etsit tämän kyseisen nuoren tytön sosiaalisesta mediasta ja pistät viestiä tulemaan, hän lisää. Myös urheilulajilla voi olla vaikutusta seksuaalisen häirinnän yleisyyteen. Sellaisina esille nousivat jääkiekko, jalkapallo, pesäpallo ja salibandy. – Tilastoanalyysimme perusteella näillä lajeilla oli vaikutusta seksuaalisen häirinnän yleisyyteen, eli niissä seksuaalinen häirintä oli yleisempää kuin muissa analysoiduissa lajeissa. On epäselvää, mikä aiheutti eron muihin lajeihin, Suekin projektitutkija Miika Kyllönen kertoo. Yleisurheilulla eli Räsäsen lajilla ei ole analyysin mukaan häirintää lisäävää tai vähentävää vaikutusta. Analyysi tehtiin kaikille lajeille, joista tuli vähintään sata vastausta. – Niistä poistettiin vaikutus, mikä tuli yleisistä riskitekijöistä. Tämän jälkeen katsottiin, jääkö jäljelle lajin omakohtaista vaikutusta. Tulos saatiin sen kautta, Kyllönen sanoo. Yleisiä riskitekijöitä olivat esimerkiksi naissukupuoli, nuori ikä, korkea kilpailun taso ja tiettyihin vähemmistöryhmiin kuuluminen. Lajikohtaiseen analyysiin liittyy epävarmuustekijöitä siinä mielessä, että tutkimusta ei tehty satunnaisotannalla. Jääkiekko oli ainoa laji, joka jaettiin kahtia. Jääkiekko tarkoittaa tässä yhteydessä Jääkiekkoliiton kautta vastanneita ja ammattilaisjääkiekko pelaajayhdistyksen eli Suomen Jääkiekkoilijat ry:n kautta vastanneita Liiga- ja Mestis-kiekkoilijoita. Häirinnän yleisyydestä kertova tulos saatiin Jääkiekkoliiton kautta. Suunnistus puolestaan osoittautui lajiksi, jolla oli häirintää vähentävä vaikutus. ”Jotakin pitäisi tehdä” Seksuaalisen häirinnän lisäksi tutkimuksessa selvitettiin sukupuolista häirintää. Annukka Lahden mukaan häirintä kytkeytyy urheilussa kulttuurisiin rakenteisiin, kuten sukupuolten väliseen epätasa-arvoon sekä vähemmistöjen asemaan. – Urheilua ei tämän tutkimuksen perusteella voi pitää mitenkään erityisenä yhteiskunnan alueena, mutta silti esimerkiksi tasa-arvobarometriin verrattuna prosenttiosuudet ovat aika samantyyppisiä. Häirintä on merkittävä tasa-arvo-ongelma myös urheilussa. – Jos naisista noin joka kolmas ja miehistä noin joka viides kokee seksuaalista häirintää, niin jotakin tälle häirinnälle pitäisi tehdä, Lahti lisää. Pahimmillaan urheilu nähdään miehisyyden linnakkeena, johon naisilla ei vähättelijöiden mukaan olisi minkäänlaista asiaa. Vähätteleville ei aina riitä edes se, että mies urheilee – urheilijan pitäisi olla heteromies tai jopa valkoinen heteromies. – Seksuaalivähemmistöön kuuluvilla miehillä on suuri riski tulla häirityksi. Se on seksuaalisen häirinnän kohdalla kaikista vähemmistöistä suurin riski eli ennusteen mukaan noin puolet heistä kokisivat häirintää. Myös etniseen vähemmistöön kuuluvilla on riski kokea häirintää, Lahti sanoo. SUEK kannustaa häirintää kokevia ottamaan yhteyttä esimerkiksi Väestöliiton Et ole yksin -palvelun tai Suekin oman Ilmo-palvelun kautta. – Näin vakavat ja traumatisoivat kokemukset voivat jossain elämän myöhemmässä vaiheessa tulla ulos. Haluamme rohkaista siihen, että tällaiset tapahtumat saisi käsiteltyä heti, eivätkä ne patoudu mieleen, Nina Laakso kertoo. Räsänen on puhunut aiemminkin avoimesti asioista, joista yleensä vaietaan. Kesällä 2019 hän kertoi HS:n haastattelussa masennuksestaan. Nyt Räsänen sanoo, että häiritsevät viestit eivät liity masennukseen. – Ehkä 14–15-vuotias Ella on voinut olla vähän hämmentynyt, miksi tämmöistä tulee. Ehkä vähän kiusaantunutkin, mutta se ei ole vaikuttanut mitenkään uraani siitä eteenpäin. – Kaikki eivät kuitenkaan ole samassa asemassa. Joillakin se on voinut vaikuttaa ja on varmasti vaikuttanutkin, jos niistä asioista ei ole pystynyt puhumaan ja purkamaan sitä heti, Räsänen lisää.