Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tajusin, kuinka rajusti vääristynyt omakuvani ja ulkonäköihanteeni oli, kun uskalsin katsoa vanhoja valokuviani – Sosiaalinen media säästi minut kalliilta terapialta

Oli kova kolaus, kun ala-asteella terveydenhoitaja kertoi minun olevan painoindeksiltäni liian lihava. Hän selitti äidilleni, kuinka tärkeää olisi laittaa minut äkkiä laihdutuskuurille, jottei minusta kasvaisi vieläkin isompaa pullukkaa. Äitini ei hetkauttanut korviaan asialle, mutta minun päähäni sanat jäivät takomaan. Ensimmäistä kertaa tunsin olevani jotenkin vääränlainen. Painoindeksiäni jaksettiin kauhistella aina yläasteen loppuun saakka. Kukaan ei kysynyt tanssi- tai lentopalloharrastuksistani. Vointiani ei katsottu kokonaisuutena, vaan se oli luku taulussa. Kun negatiivinen viesti ulkonäöstä tuli auktoriteetiltä, se oli todella musertavaa. Kasvaessa siihen liittyi vielä jostain napattu sukupuolittunut ulkonäköpaine ja niinpä kattila alkoi kiehua. Koko yläasteen ja lukioiän koin olevani hyvin epäviehättävä ja raskas. Vertasin itseäni jatkuvasti muihin. 14-vuotiaana aloitin liki vuosikymmenen kestäneen laihdutuksen. Suhteeni ruokaan on ollut surkea. Olen kokeillut varmaan kaikkia eri laihdutustrendejä, joita markkinoilla on ollut, mutta ilman tuloksia. Painoni suhteessa pituuteeni on pysynyt lähes muuttumattomana vuosi toisensa jälkeen. Tajusin, kuinka rajusti vääristynyt omakuvani ja ulkonäköihanteeni oli, kun uskalsin katsoa vanhoja valokuviani vuosien takaa. Yllätyksekseni huomasin näyttäväni omaan silmääni ihan hyvältä ja mikä tärkeintä, samalta kuin muut. On ollut pitkä ja rankka tie koota särkynyt itsetunto takaisin, mutta nyt 26-vuotiaana olen saavuttanut jonkinlaisen kultaisen keskitien kehosuhteessani. Muutama vuosi sitten vaihdoin tietoisesti koko sosiaalisen median kuvastoni kirjaimellisesti huutamaan minulle kehopositiivisuutta ja hyväksyntää. Seuraan vain sellaisia vaikuttajia ja asiantuntijoita, jotka peräänkuuluttavat terveyttä, mutta huomioivat sen tulevan erikokoisissa paketeissa. Ihmisen paino ei kerro koko totuutta, vaan oma hyvinvointi on se mittari, mitä kannattaa seurata. Tämän ymmärtämiseksi minun oli liityttävä Instagramiin. Nuoruuteeni liittyy paljon upeita ja ihania muistoja ja niitä tarinoita on mukava kertoa, tätä tarinaa harvemmin. Halusin kuitenkin jakaa tämän kolumnissani, koska usein sosiaalisen median vaikutusta etenkin nuoriin demonisoidaan. Osa syytöksistä on varmasti paikallaan, mutta ainakin minut sosiaalinen media, sen verkostot, vertaistuki ja sisällöt, on säästänyt kalliilta terapialta. Kolumnini tarkoituksena ei ole vähätellä psykiatrien tai psykologien tarvetta, vaan kyse on ainakin minun kohdallani toimineesta, sosiaalisen median positiivisesta voimasta. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.