Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Kalle Päätalo teki mittaamattoman palveluksen Taivalkoskelle: Päätalo-viikko saa paikallisetkin heräämään

Vasemmalle kääntyessä joutuu odottamaan useamman vastaantulijan ohimenoa. Kokenut Taivalkosken-kävijä huomaa viimeistään siitä, että kylässä tapahtuu jotain erikoista. Päätalo-viikko on vuosittain heinäkuun alussa järjestettävä, Taivalkosken suurin tapahtuma. Ohjelma pyörii suurelta osin kirjailija Kalle Päätalon ja tämän fanien ympärillä. Viikolla on ohjelmassa esimerkiksi lukijatapahtumia ja Päätalo-seuran kahvitus. Kirjailija syntyi ja kasvoi aikuiseksi Taivalkoskella ja vietti kirjailijanurastaan huomattavan määrän tallentamalla alueen, Koillismaan, murretta ja elämänmenoa omassa nuoruudessaan. Myös kirjallisuudesta vähemmän kiinnostuneille on tarjolla oheisohjelmaa. Tänä vuonna Päätalo-viikko järjestetään 1.–7. heinäkuuta. Viikonloppua lähestyttäessä tahti tihenee ja tapahtumien määrä kasvaa. Ohjelmassa on esimerkiksi stand uppia, juoksutapahtuma Herkon vohkasu (Päätalon isän mukaan), seurat, konsertteja, rock-tapahtuma, kansantanssia ja perinnenäytöksiä. Viikon huipentaa linja-autokierros Jokijärven kylälle. Kalle Päätalon ollessa vielä elossa hän osallistui kierroksille itse ja toimi jonkin bussin matkaoppaana. Siihen autoon oli luonnollisesti aina kaikista kovin tungos. Tänä vuonna kierros oli kärsinyt paikallisesti sanottuna ”inhvlaatijjon”, sillä bussilla kierrokselle lähti enää hieman päälle kymmenen uteliasta. Lähtijöiden joukossa kadon syyksi epäiltiin huonoa turnauskestävyyttä ja omilla autoilla liikkumista. Kukaan ei tiedä varmasti, paljonko ihmisiä Päätalo-viikolla käy. Useassa tapahtumassa ja paikassa kävijöitä oli ollut järjestäjien mukaan ”toistasattaa”. Paikalliset ja matkailijat Jalavassa Taivalkoskella sataa aina. Tai ei oikeasti, mutta näin nämä asiat koetaan. Sää on hyvin harvoin oikeasti aurinkoinen. Kannattaa huvikseen katsella säätiedotuksissa olevaa Suomen karttaa: Kuusamon lähistöllä on aina Suomen huonoin sää. Perinteisesti myös Päätalo-viikolla sataa. – Olis kait se mukava, jos ei toritapahtuman aekaan sattaisi, tuumasi ohikulkija lauantaina. – Joo, kyllä se on monena vuona vähäsen räpsäyttäny, vastasi hänen kaverinsa. Kylällä ei liiku pelkkiä turisteja. Myös paikalliset viihtyvät tapahtumissa ja ylipäätään enemmän ulkona. Taivalkoskelaiset tuntee helposti puheenparresta, mutta toki joukossa on kaltaisiani toisen polven taivalkoskelaisia, jotka ovat imeneet koillismaan murteen itseensä kotona, vaikka ovat asuneet muualla. – Äiti kait se käski lähettää terviisiä, tuumaan Jalavan jo virallisesti eläköityneelle kauppiaalle Ari Jalavalle , joka istuu kiireapulaisena tiskin takana. Jalava kysyy äitini nimeä ja käskee lähettää ”terviisiä” takaisin. Taivalkoskelaiseen tapaan hän tietää kaikki kyläläiset, missä he asuvat ja kelle he ovat sukua. Täällä sukunimeni on pääsy piireihin. Jalavan kaupassa istuu paikallisia ja lomalaisia pitkien pirtinpöytien ääressä. Puhutaan tuppeensahatuista hirsistä ja siitä, kuka on kenellekin sukua. Jalavan kauppa ja pirttikahvila on vuodesta 1883 toiminut kaupparakennus Taivalkosken sydämessä, ja se toimii myös Päätalo-viikkojen yhtenä keskuksena. Nopeasti ajateltuna ei osaisi yhdistää stand uppia ja Taivalkoskea, mutta se on kunnassa suosittua oman kylän poikien vuoksi. Edesmennyt Pekka Jalava oli samaa kauppiasperhettä ja nykyisen kauppiaan Mikko Jalavan veli. Veljeksistä nuorin, Heikki Jalava , esiintyi kaupalla järjestetyssä uusien tulokkaiden stand up -tapahtumassa viiden muun koomikon kanssa. Jalava sai luonnollisesti isoimmat aplodit. Talkoolaiset vanhenevat Satavuotisjuhlien kunniaksi kunnan molemmat kesäteatterit esittävät Päätalo-aiheisen näytelmän. Jokijärven Pölkky-teatteri koostuu kyläseuran aktiiveista, jotka ovat ottaneet esitettäväkseen Luponmakaajat -näytelmän. Kyseessä on Kalle Päätalon kirjoittaman näytelmän kantaesitys. Kappale kertoo uiton alkamista metsäkämpällä odottavista metsätyöjätkistä. Vuorosanoissa puhutaan ”parraillaan olevista miehistä”, mutta näyttelijät ovat jo harmaapäisiä. Kuten moni muukin Suomen kunta, Taivalkoski vanhenee ja aktiivisimmat talkoilijat alkavat olla jo eläkeikäisiä. Nuorempia taivalkoskelaisia ei Päätalo niinkään kiinnosta. Heitä varten päivillä järjestetään River Rock -niminen musiikkitapahtuma kylän keskustaa halkovan kosken rannalla. Rock jatkuu paikallisessa, vanhaan myllyyn tehdyssä (ainoassa) baarissa ja hotelli Herkon (kylän ainoassa) yökerhossa. Samaan aikaan myös Taivalkosken Kaarihallilla järjestetään Härkäjuhlat-niminen tapahtuma, johon kerääntyy paljolti keski-ikäistä tanssikansaa. River Rockissa aikaa viettävät myös Taivalkosken näyttämöyhdistyksen näyttelijät Matti Kivelä , Heikki Mustakallio , Milla Jokela ja Katariina Huhtala . Kaikki neljä ovat enemmän tai vähemmän taivalkoskelaisia ja asuvat ainakin kesän ajan paikkakunnalla. Matti Kivelä esittää näytelmässä itseään Päätaloa, Mustakallio Aamulehden toimittajaa ja Kallen koulukaveria, Milla Jokela Kallen siskoa Aune Päätaloa ja Katariina Huhtala Kallen vaimoa Leena Päätaloa . – Päätalo-päivien aikaan katukuvassa näkyy paljon enemmän ihmisiä kuin yleensä. Muuten täällä ei ole turhan vilkasta. Mökkiläiset kyllä erottaa katukuvasta, kertoo lapsesta asti taivalkoskelaisissa teattereissa näytellyt Kivelä. – Myös kaikki taivalkoskelaiset mönkivät esiin koloistaan, lisää Jokela. Nuoret näyttelijät kertovat, etteivät ole lukeneet Päätalon tuotantoa. Muutenkin kirjailijaan keskittyvä ohjelma vetää heidän mukaansa puoleensa vanhempaa väkeä ja nuoriso viihtyy muun ohjelman parissa. – Toisaalta odotin, että täällä olisi ollut vielä vilkkaampaa, sanoo Mustakallio. Satoja lukijoita kuulemassa sanaa Päätalo-viikon pääosassa on Kalle Päätalo. Pääjuhla on lukijatapahtuma, joka tänä vuonna 100-vuotisjuhlien kunniaksi pidetään Jokijärven kylätalolla. Se on entinen Jokijärven kansakoulu, jota edeltävässä rakennuksessa Päätalo kävi koulunsa. Samalla paikalla on nykyään katettu Pölkky-teatteri, jossa pääjuhla tällä kertaa järjestettiin. Lukijatapahtuman tarkoituksena on saattaa faneja yhteen, jakaa kokemuksia Päätalon lukemisesta ja kuunnella aiheeseen liittyviä puheenvuoroja. Tänä vuonna puhuivat Taivalkosken kunnanjohtaja Kaisu Lehtinen-Nevalainen ja Gummeruksen edustaja Johanna Laitinen , jotka molemmat olivat Päätalo-päivillä ensimmäistä kertaa ja tunnustivat vasta tutustuvansa Päätalon tuotantoon. Kirjailija Antti Heikkinen puhui siitä, miten Päätalon nostaminen kansakunnan kaapin päälle pitäisi lopettaa ja häntä pitäisi kohdella arvoisenaan elävän elämän kuvaajana. Heikkisen mukaan Päätalon tekstit olisivat esimerkiksi herkullisia näytelmien tai elokuvien pohjia erinomaisine ja aitoine henkilöhahmoineen. Oulun yliopiston professori Harri Mantila oli tutkinut sitä, olivatko Päätalon käyttämät sanat todella Koillismaalaisia. Kävi ilmi, että kirjoista tutut hemesti (heila), kessäytyminen (hapantuminen) ja loti (hyväluonteinen) ovat kaikki todella pohjoissuomalaisia sanoja. Päätalon käyttämä keuna (merkityksessä ikävä nainen) taas on puhtaasti taivalkoskelainen: muualla sanaa käytetään vain tottelemattomista kotieläimistä (”lampaankeunat karkasivat”). Päätalon kirjoissa käytellään värikkäästi myös hämäläismurteita. Esimerkiksi ilmaisut illata (ymmärtää), holja (vauhdikas, tehokas), ja rousto (rusto) ovat kaikki pirkanmaalaisia tai yläsatakuntalaisia sanoja. Lukijatapahtumassa kuultiin myös perinteinen Päätalon perillisten puheenvuoro. Tänä vuonna puhumassa oli kirjailijan tytär Riitta Päätalo , joka puheenvuoronsa päätteeksi luki ennen julkaisematonta Päätaloa: otteita perheen mökkipäiväkirjoista. Lue lisää: Kalle Päätalon tytär ja tyttärentytär pitävät yksityisasioista kertomista kirjailijan omana valintana – ”Sukupuolitautien kohdalla mietin, että ihanko oikeasti” Viimeistään lauantain lukijatapahtumassa tuli ilmi, miten tärkeä kirjailija Kalle Päätalo on sadoille, ehkä tuhansille ihmisille. Kirjoja on myyty yhteensä noin 3,5 miljoonaa kappaletta. Yleisössä puhuttiin siitä, miten teatterilla on ”vain” 300 istumapaikkaa, joten hyvä jos sinne saapui ajoissa. Tilaisuuden päätteeksi Riitta Päätalon puheille oli enemmän pyrkijöitä kuin keskimääräiselle suomalaiselle kirjailijalle. Kuten Gummeruksen Johanna Laitinen puheenvuorossaan totesi, kirjallisuutta ei voi olla ilman lukijoita. Ilman lukijoita yksi mikrohistorian tarina olisi jo unohtunut. Lukijat pitävät Kalle Päätalon ja hänen tarinansa elossa. Antti Heikkinen kertoi, miten oli Kallen vanhan ystävän Kurtti-Reinon kanssa kiertänyt Iijoki -sarjan maisemia. Kierroksen lopuksi Reino oli todennut: – Kallesta ollaan montaa mieltä, mutta tuskin on synnyinseudulleen yhtä suurta palvelusta tehnyt kukaan muu ihminen.