Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Santtu Salminen on kulttuurin moniottelija, joka ohjaa videoteoksia sokeudestaan huolimatta – ”Se on aika velmua, sillä en koskaan tule näkemään lopullista tulosta”

Santtu Salminen näkee vain harmaata sumua. Se ei estä häntä ohjaamasta Luonnonperintösäätiölle metsiensuojelua käsittelevää videota. – Sokeana ohjaaminen on aika velmua, sillä en koskaan tule näkemään lopullista tulosta. Annan näyttelijöille tarkat ohjeet, mitä haluan heidän tekevän ja miten. En voi tietää, mitä todellisuudessa tapahtuu, joten työskentely perustuu luottamukselle. Salmisen mukaan mikä tahansa on mahdollista sokeallekin, kun löytää ympärilleen innostuneen työryhmän. Videon tarkoituksena on toimia tietopakettina, jota Luonnonperintösäätiö voi käyttää mainoksena eri yhteyksissä. Säätiön perusti aikoinaan Pentti Linkola . Salmisella on usean vuoden kokemus kulttuurin tuottamisesta. Hän on näkövammaisteatteri Sokkelon johtaja ja ohjannut ja käsikirjoittanut teatteria viitisen vuotta. Salminen haluaa tehdä kulttuuria, joka on avointa kaikille. Videon äänimaailman hän suunnitteli niin, että näkövammainenkin voi seurata sen vaivatta. Nykypäivänä visuaalisuuden merkitys on todella suuri, joten asioiden seuraaminen voi olla näkövammaiselle hankalaa. – Sokea ei aina pääse muiden jakamaan yhteiskuntaan kiinni. Minulla on syrjitty olo, vaikkei ole ketään varsinaista syrjijää, Salminen sanoo. Taidenäyttely voidaan sanallistaa Sisältöjen saavutettavuutta voidaan parantaa kuvailutulkkauksella. Sen tarkoituksena on sanallistaa esimerkiksi elokuva, teatteriesitys tai taidenäyttely niin, että näkövammainen henkilö pääsee osalliseksi kokemukseen. Tampereen yliopiston käännöstieteiden ohjelmassa järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa kuvailutulkkauksen kurssi, jota veti yliopistolehtori Anne Ketola . Opiskelijat toteuttivat yhdessä työväenmuseo Werstaan kanssa kuvailutulkatun kierroksen. – Suomi on yksi harvoista maista, jossa television kuvailutulkkauksesta ei määrätä laissa. Muihin Euroopan maihin verrattuna meillä on surullisen vähän kuvailutulkattua sisältöä televisiossa ja elokuvateattereissa, Ketola sanoo. Syksyllä käännöstieteiden opiskelijat aloittavat yhteistyön teatteri Sokkelon kanssa. He toteuttavat tulkkauksen Salmisen kirjoittamaan näytelmään. Apuna käytetään kuulokkeita, joihin opiskelijat lukevat kuvaukset livenä. – Teatteriesitys elää hetkessä, joten se on tehtävä paikan päällä, Ketola kertoo. Projektin aikana kerätään kokemusta, kuinka tulkkaus kannattaa rakentaa. Selittävät kohdat täytyy sijoittaa tarkkaan näytelmän dialogien väliin. Tulkkaus auttaa kaikkia Ketolan ja Salmisen mukaan kulttuurin saavutettavuus on ehdottoman tärkeää tasavertaisuuden kannalta. Kaikilla tulee olla yhtäläinen pääsy tiedon ja taiteen pariin. Salminen kertoo näkövammaisen todellisuuden olevan hyvin paljon toisten sanoittamisen varassa. – Esimerkiksi elokuvissa kerrotaan monia asioita vain visuaalisin keinoin. Lopetin itse toimintafilmien seuraamisen, koska en pysynyt perässä, kuka hahmoista kuoli milloinkin. Kun joku lainaa hetkeksi silmiään kuvailutulkkaamalla, se on upeaa. Ketolan mukaan tulkkaus auttaa yhtä lailla näkeviäkin, sillä taiteen sanallistaminen avaa näkökulmia ja herättää keskustelua. Myös lapset voivat päästä helpommin sisälle teoksiin. – Neljävuotias poikani katseli joulukalenteria kuvailutulkattuna. Hän aivan liimautui kiinni televisioon, kun ohjelma aukeni uudella tavalla, Anne Ketola sanoo.