Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Linnan juhlat Näköislehti Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Moro Mielipiteet Tähtijutut

Jämptiys ja huumori ovat tamperelaisen Teppo Mattilan mukaan aikuisen parhaat aseet – vuoden aikuisena palkittu opettaja vastaa kysymykseen siitä, onko lapsen huono käytös vanhempien syytä

On ekaluokkalaisten toinen koulupäivä, perjantai, syksyllä 2019. Opettaja Teppo Mattila kertoo vakavin ilmein oppilailleen: ”Te ette pääse lauantaina ja sunnuntaina kouluun. Ykkösluokkalaisilla on tapana, että silloin pitää olla surullinen.” Mattila vääntää suupielensä surkeasti alaspäin. Oppilaat katsovat, että onko tuo tosissaan. Kun Mattila viikon päästä toistaa samat lauseet ja eleet, oppilaat alkavat riemuita lähestyvästä vapaudesta: ”Jee!” He ovat ymmärtäneet, että kyse on huumorista. –  Osa opettajista saattaa välttää tällaista, koska huumori voi riehaannuttaa oppilaita. Huumorilla voi menettää auktoriteettiaan. Olet Vuoden aikuinen, Teppo Mattila. Mitä aikuisen tehtäviin kuuluu? – Ajattelen tätä ehkä ensimmäisen luokan opettajan ammattini kautta: Aikuinen on läsnä, saatavilla, hänellä on aikaa kuunnella lasta ja kysellä kuulumisia, että miten päivä meni. Saa lapsen kokemaan, että joku on kiinnostunut hänen asioistaan. – Aikuinen on johdonmukainen ja jämpti: dän, dän, dän! Ei tuuliviiri. Jos on sovittu, että nukkumaanmenoaika on yhdeksältä, niin vanhempi ei silloin kysele, että pistäisiksä sen puhelimen pois, vaan vanhempi sanoo, että pistä se pois. – Olisi hyvä, jos aikuisesta löytyisi vähän huumoria. Tässä koen itse onnistuvani työssäni. Lapset tulevat vuosien kuluessa opettajansa kaltaiseksi. Kun huumoria viljelee, kuudessa vuodessa oppilaista tulee tsoukinheittäjiä. Jos ope on tosikkomainen, lapsistakin tulee sellaisia. Alan heiluttaa haastattelupöytää ja kolisutella pöydälle nostettuja tuoleja. Sitten tökin kynää ylenpalttisen voimakkaasti pöydällä olevaan vihkoon. Mitä Mattila tekisi oppilaalle, joka häröilee näin? – Sanoisin, että hei Tiina hei, rauhoitus, nyt ei olla kotona. Ottaisin sen huumorin kautta. Jos joku nostaa luokassa jalan pöydälle, sanoisin, että hei, Pekka, nyt ei olla kotona ruokapöydässä! Saako häiriköivään oppilaaseen koskea? – Kyllä lapseen voi koskea ja siirtää hänet muualle tai omalla paikalleen, jos hän käyttäytyy tyhmästi. Ovatko sinun joukkojenhallintataitosi tehonneet kaikkiin lapsiin? – Eivät. Olen joskus kuusi vuotta hakannut päätäni seinään. Pölpöttäjät! Kun sanon, että et voi puhua muiden päälle etkä muutenkaan aina heti, kun jokin asia tulee sinulle mieleen, pölpöttäjä saattaa hiljentyä – mutta aloittaa puhumisen minuutin päästä uudelleen. Vanhempia syyllistetään paljon lasten huonosta käytöksestä. Onko syytä? – Lapset, jotka koulussa käyttäytyvät hyvin, kuuntelevat ohjeita ja noudattavat niitä, toimivat varmaan myös kotona niin. Jos koulussa on ei-toivottua häsäämistä, sitä on varmaan kotonakin. – Ehkä kodeissa ei ole tarpeeksi aikaa lapsille. Aikaa vievät työt, lasten ja aikuisten harrastaminen, lisääntynyt työstressi, ja ollaan väsyneitä. Kun aikuinen on väsynyt, tuntuu kivalta, että lapsi katsoo pädiltä videota. – Levottomuutta synnyttää, jos ovi koko ajan käy: isä lähtee tai sitten äiti tai sitten tyttö tai sitten sen veli. Mitä muistoja sinulle on jäänyt kesäsiirtolaleireiltä? – Paras palaute on, että sama lapsi tulee leirille yhä uudelleen. Se kertoo siitä, että hän on viihtynyt ja nauttinut. Joissakin perheissä ulkomaanmatka joudutaan sijoittamaan niin, että lapsi pääsee leirille. – Jotkut miettivät, että eivätkös ne isot kiusaa pieniä, kun samalla leirillä voi olla eri-ikäisiä 1.-luokkalaisista 9.-luokkalaisiin. Yleensä isot lapset huolehtivat pienistä, vaikka tietysti meillä on leireillä myös aikuisia ohjaajia vahtimassa. Jos joku jotakin kiusaa, niin samanikäiset toisiaan. – Kaikki kolme lastani ovat olleet leireillä mukana. Tyttäreni on nyt 25-vuotias, ja hänellä on edelleen kolme hyvää kaveria, joihin hän on tutustunut leireillä. Mitä kesäsiirtolatoiminnasta on opittu? – Koko ajan on oltava aikataulutettua, ohjattua toimintaa. Jos ei ole, tulee koti-ikävää ja keksitään tyhmiä juttuja. Leirillä pelataan ulkopelejä, leikitään, saunotaan, soudetaan, kuljetaan luontopolulla, istutaan iltanuotiolla ja viimeisenä iltana on disko. Miltä palkitseminen tuntuu? – Olen siitä iloinen ja ylpeä, mutta samaan aikaan jotenkin vaivaantunut. Ei yksi ihminen leiritoimintaa pyöritä. Kiitos kuuluu myös muille aktiivisille ja vapaaehtoisille, jotka ovat olleet mukana leiritoiminnan järjestämisessä, sekä sadoille nuorille aikuisille, jotka ovat olleet esimerkiksi leirien ohjaajina. Mikä sai sinut lähtemään kesäleiritoimintaan vuonna 1978? – Menin kesäsiirtolaan silloin ohjaajaksi. Pidin työstä ja jäin jumiin. Olin leireillä mukana vuoteen 1995 asti. Tampere palkitsi lauantaina lisäksi Hyvä Haltija -kunniamaininnalla perheryhmäkoti Satakielen ja Lampun henki -palkinnolla musiikin taiteen perusopetusta antavan Vimmartin.