Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Yksi mitali tuli, mutta Gävlen EM-kisat jättivät mietittävää – Kuka opettaisi suomalaisia kilpailemaan rennosti paineen alla?

Yksi mitali. Ei yhtään enempää. Se jäi suomalaisten yleisurheilijoiden saaliiksi alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa Gävlessä. Reilu viikko ennen kisoja Suomella oli viisi mitaliehdokasta. Ensin putosi pelistä keihäsmies Oliver Helander . Hän joutui jättämään kisat väliin kylkivamman takia. Helander on ikäluokan Euroopan tilaston ykkönen. Lauantaina Aaron Kangas lähti Euroopan tilaston kakkosena hakemaan mitalia moukarinheitosta. Hätäily pilasi kisan ja tulokseksi jäi 70,58 ja viides sija. Pituushyppääjä Taika Koilahti on Euroopan tilastokolmonen. Hän kamppaili askelmerkkinsä kanssa karsinnassa ja finaalissa. Karsinnassa sentit olivat hänen puolellaan, mutta eivät enää loppukilpailussa sunnuntaina. Mitali oli noin sentistä kiinni, mutta karuksi faktaksi jäi kolme yliastuttua, ei tulosta ja viimeinen sija. Koilahden toinen hyppy kantoi noin 660 ja olisi hyväksyttynä riittänyt hopealle, mutta se oli sen sentin yliastuttu. Vähän myöhemmin mitalia hakemaan lähtenyt tilastokakkonen Wilma Murto pudotti riman kolmannen kerran lukemista 435: tulokseksi jäi 420 ja viides sija. Iso pettymys. Viides valttikortti Ella Junnila sentään piti. Hän ponnisti lauantaina korkeusfinaalissa pronssille. Tuhannen euron kysymys on, miksi niin moni kärkiurheilijoistamme alisuoritti kisoissa? Moni puristi hampaat irvessä ja hartiat kyyryssä tulosta kropastaan. Eihän se niin onnistu. Hyvät tulokset tulevat rentouden kautta, mutta kuinka pysyä rentona ratkaisevalla hetkellä? Sitä suomalaisten urheilijoiden ja valmentajien pitää nyt miettiä perusteellisesti. Suomen yleisurheilun yksi merkittävä, näkyi myös Gävlessä. Naiset harppovat askeleen miesten edellä. Naiset ovat yhtä vahvoja tänä päivänä kuin Suomen yleisurheilun hohdokkaimpina vuosina. Miehet rämpivät reilusti perässä. Ensi kesänä Tokion olympiakisojen ohella kamppaillaan Euroopan mestaruuksista Pariisissa. Suomella on siellä monta mitaliehdokasta. Useimmat heistä naisia. Yleisurheilun hurma kiehtoo naisia ja tyttöjä, mutta pojat panostavat palloiluihin. Jääkiekko imee puoleensa lahjakkaita poikia, joista monet pärjäisivät kiekkoa paremmin yleisurheilukentällä, mutta valitsevat silti jääkiekon. Tähän on yksinkertainen nelikirjaiminen selitys. Raha. Jääkiekossa jo parikymppinen lahjakkuus tienaa hyvinkin 100 000 euroa kaudessa, NHL:ään ja KHL:ään päästessään paljon enemmänkin. Jos yleisurheilussa on oman lajinsa Suomen paras, se ei juuri näy rahapussissa. Euroopan paras tienaa jo mukavasti ja lajinsa maailman ykkönen oikein kunnolla, mutta vain harvalla on eväitä olla lajinsa paras tällä planeetalla. Naisten puolella palloilulajit eivät tarjoa yhtä suuria ansaitsemismahdollisuuksia kuin miehissä. Siksi lahjakkaat naisurheilijat pysyvät yleisurheilun parissa. Ja niin on hyvä. Moukarimies Aleksi Jaakkolan paluu ikäluokan kärkipäähän (7:s finaalissa) oli yksi kisojen positiivisia suomalaisuutisia. Karmean loukkaantumiskierteen läpikäynyt Jaakkola on vihdoin terveiden kirjoissa – ja toivottavasti myös pysyy. Huonoa tuuria on osunut hänen kohdalleen riittävästi. Jospa seuraavaksi olisi hyvän onnen vuosien aika. Sitä toivotaan myös Suomen Urheiluliiton toimistolla. Suomessa ei ole liikaa MM- tai olympiakisojen mitalisijoille pystyviä urheilijoita. Jaakkola voi sellainen olla, jos hän saa treenata lähivuodet terveenä.