Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tamperelaisen eläinklinikan pian 30-vuotiseen historiaan on osunut niin erikoisia eläimiä, että niitä on etsitty jopa kirjastosta – nyt yksi huolestuttava muutos varjostaa alaa

Eläinlääkärin työ on kuin salapoliisityötä, Eläinklinikka Hakametsän yrittäjä ja eläinlääkäri Anne Siljamäki sanoo. Ensin kerätään esitiedot ja haastatellaan lemmikin omistaja. Sitten koetetaan selvittää, mikä potilasta vaivaa ja lopulta omia pohdintoja yhdistetään tutkimusten tuloksiin ja tehdään ratkaisuja. Työ on haastavaa, sillä siinä missä ihmiset esimerkiksi valittelevat kipua, eläimet pyrkivät peittämään sairauksiaan. – Tässä ei ole koskaan täysin oppinut. Jos luulee tietävänsä jotain, seuraava päivä yllättää taas, Siljamäki kuvailee. Myös Siljamäen yhtiökumppani, eläinlääkäri Sanna Elfving allekirjoittaa kollegansa kommentit. Hän työskentelee erityisesti silmätautien parissa. Elfvingiä työssä kiehtoo sen pikkutarkka käsityömäinen luonne. Työ on lisäksi esteettistä, hän sanoo ja selittää, miten hienoja kuvioita koiran silmästä voi mikroskoopilla nähdä. –  Tästä työtä jaksan innostua edelleen joka päivä. Eläinlääkäreiden ammattikunta on naisvaltainen ala. Ei ole siis mikään ihme, että myös Eläinklinikka Hakametsän taustalta löytyy rautainen naiskaksikko. Yrittäjien mukaan on melko harvinaista Suomessa, että yksityisen eläinklinikan omistus pysyy samalla taholla ja ylipäätään yksityisenä vuosikymmenten ajan. Näin on kuitenkin käynyt nimensä mukaisesti Tampereen Hakametsässä sijaitsevan Eläinklinikka Hakametsän kohdalla, joka täyttää syyskuun alussa 30 vuotta. Koiria hoidetaan eniten Kolmen vuosikymmenen aikana eläinklinikan tilat ovat laajentuneet ja hoitohuoneita sekä henkilökuntaa on tullut lisää. Nykyisin klinikka kuuluu Suomen viiden suurimman yksityisen eläinklinikan joukkoon. Työpaikan fyysisen koon ohella myös itse työ on muuttunut vuosien varrella. – Lääketiede on kehittynyt valtavasti. Ennen se oli vielä enemmän intuitiivista, mutta nyt voidaan tehdä tarkempaa diagnostiikkaa, Elfving pohtii. – Myös koneet ovat kehittyneet, vaikka kyllä edelleen lääkärin ammattitaidolla on paljon merkitystä. Lisäksi ravinnon merkitystä huomioidaan yhä enemmän hoidon tukena, Siljamäki sanoo. Kaksikko huomauttaa, että yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana vuodesta toiseen: Suomalaiset rakastavat koiria ja se näkyy eläinklinikan asiakaskunnassa. Myös tilastokeskuksen viimeisimmän kulutustutkimuksen mukaan koira on suomalaisten suosikkilemmikki. Sellainen löytyi vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen perusteella yli 500 000 suomalaisesta kotitaloudesta. Tämä oli jopa 60 000 enemmän kuin vuonna 2012. Tutkimuksen mukaan myös kissatalouksien määrä on kasvanut Suomessa vuosien saatossa, vaikkakin koiratalouksia maltillisemmin. Kaikkiaan jokin lemmikki löytyi vuonna 2016 jo 31 prosentissa suomalaiskodeista. Se tarkoittaa sitä, että lähes joka kolmannessa suomalaiskodissa on lemmikki. Elfving ja Siljamäki sanovat, että koirien ja kissojen ohella myös lemmikkikaneja näkyy yhä enenevässä määrin klinikalla. Lisäksi erilaiset eksoottiset lemmikit, kuten linnut, liskot ja käärmeet lisääntyvät suomalaiskodeissa eläinlääkärin työtuolista arvioituna. ”Perus-Tessut kunniaan” Yhä suurempi osa klinikan työstä on keskittynyt vuosien saatossa lemmikkien, kuten eri koira-, kissa ja kanirotujen perinnöllisten sairauksien hoitamiseen. Osittain tämä johtuu siitä, että sairauksista ollaan aiempaa tietoisempia, mutta myös siitä, että jalostamisessa ollaan menty pidemmälle. Siljamäki ja Elfving eivät halua erotella, mitä rotuja he pitävät sairaina. Aihe on kuuma peruna, he tuumaavat. Elfving kuitenkin sanoo, että eläinten jalostaminen sairaiksi on ainut asia, joka tekee hänet välillä surulliseksi työssään. – Ei ole eläinsuojelulain mukaista tehdä eläimiä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti sairaita ja niitä pitää korjailla elämän alkuvaiheesta asti. –Eläimille halutaan ääripiirteitä, jotka johtavat ongelmiin. Erikoisuus kiehtoo. Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellinen viehtymys saada jotain sellaista, mitä toisilla ei ole. Minä kuitenkin sanon, että perus-Tessut kunniaan, Elfving toteaa. Haastattelussa keskustelu kääntyy myös koronaan. Maailmalla tällä hetkellä jylläävään Covid19-pandemian on arveltu olevan lähtöisin eläimestä saadusta tartunnasta. Ruokaviraston mukaan toistaiseksi vaikuttaa siltä, että Covid19-koronaviruksen tarttuminen lemmikkieläimiin on hyvin harvinaista. Samaa sanovat myös Elfving ja Siljamäki. – Vertaisarvioituja tutkimuksia ei ole oikeastaan vielä julkaistu. Tämän hetkisen tiedon mukaan lemmikkieläin voisi toimia ikään kuin esinepintana, josta tartunnan voisi saada, mutta tauti jää harvemmin elämään lemmikkiin. Lemmikkejä on Suomessa ja maailmalla valtavasti, joten jos niillä olisi merkittävä rooli taudin levittäjinä, se olisi jo tullut ilmi, Elfving sanoo. Siljamäki huomauttaa, että koronaviruksen lisäksi ylipäätään eläimistä ihmisiin tarttuvat sairaudet ovat lisääntyneet maailmalla vuosien saatossa. Tämä vaikuttaa yleisesti myös eläinlääkärin ammattiin. Amputaatiotapaus jäi mieleen Siljamäen ja Elfvingin kertoessa eläinklinikan arjesta on selvää, etteivät päivät ole koskaan samanlaisia. Siljamäki kertoo esimerkiksi tapauksesta, jossa pieneläinhoitolan ovelle kuljetettiin poikkeuksellisesti hieho, jonka toinen sarvi oli vahingoittunut. Eräs klinikan lääkäreistä amputoi sarven samalta seisomalta ja hieho ja omistajat pääsivät jatkamaan matkaansa. Myös lampaita ja karitsoja on tuotu klinikalle hoidettavaksi, vaikka ne eivät suoranaisesti kuulu klinikan vakiasiakaskuntaan. Elfvingin mukaan mieleenpainuvinta hoidettavaa on vaikea erotella, mutta kerran klinikalle varattiin aika hyppyrotalle eli pitkäkorva-jerboalle. Elfving kertoo, että hän joutui hakemaan entuudestaan tuntemattomasta eläimestä tietoa jopa kirjastoa myöten. – Edelleen sävähdyttää, kun teen eläinten kaihileikkauksia ja joku omistajilleen erityisen tärkeä eläin saa näkönsä takaisin. Se on aina yhtä elähdyttävää, Elfving tuumaa ja kertoo yhdestä tunteikkaasta tapauksesta, jossa paimenkoira näki paimennettavat lampaansa silmäleikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Suomessa eläinsuojelulaki velvoittaa ihmisiä auttamaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä. Lähtökohtaisesti loukkaantuneen eläimen pelastaminen kuuluu kunnallisille pelastuslaitoksille, mutta Siljamäki ja Elfving muistavat sellaisiakin tapauksia, joissa loukkaantunut luonnoneläin on tuotu heidän klinikalleen. Tätä kuitenkin tapahtuu harvakseltaan. – Toki meillä on velvollisuus ja halu auttaa, jos joku tuo tänne esimerkiksi loukkaantuneen siilin. Se joko hoidetaan tai lopetetaan, jos palauttaminen luontoon ei ole enää mahdollista, Siljamäki sanoo. Klinikka kehittyy jatkuvasti Elfving ja Siljamäki eivät koe, että heidän yrityksensä kilpailisi suuria kansainvälisiä ketjuja vastaan. He kuitenkin toivovat, että Suomessa harjoitettaisiin sellaista politiikkaa, että yrittäminen olisi myös tulevaisuudessa mahdollista ja kannattavaa. – Nuorilla eläinlääkäreillä pitäisi olla mahdollisuus toimia halutessaan myös itsenäisesti, Siljamäki sanoo. Kaksikko päätyikin aikoinaan perustamaan yrityksensä, koska he tahtoivat keskittyä erityisesti heitä kiinnostaviin potilastapauksiin ja tehdä arvojensa mukaista työtä. Yrittäjät kertovat, että kuten heillä itsellään, myös klinikan muilla eläinlääkäreillä ja hoitajilla on erityistä perehtyneisyyttä johonkin tiettyyn alaan. Tämän takia klinikalle hakeudutaan hoitoon eri puolilta Suomea joko oma-aloitteisesti tai lähetteellä. Elfving ja Siljamäki sanovat olevansa kiitollisia sekä klinikan asiakkaille että henkilökunnalle heitä kohtaan osoitetusta luottamuksesta. Ilman tätä klinikka ei olisi voinut menestyä. Elfvingin mukaan klinikka onkin kasvanut ajan mittaan pitkälti uuden henkilökunnan ja heidän erityisen osaamisensa ja tarpeidensa mukaan. Nykyinen rakennus mahdollistaisi laajentamisen edelleen, mikäli sellainen tulisi taas jossain vaiheessa aiheelliseksi. – Meillä on ollut remontteja noin viiden vuoden välein. Jokaisen remontin jälkeen olen aina todella väsynyt ja vannon, että enää meidän työaikanamme remontteja ei tehtäisi. Sitten menee taas kuukausi ja olen mittaamassa seiniä, että mitähän tänne voisi seuraavaksi tehdä. Siljamäki väläyttää, että eläinklinikalla voisi olla seuraavaksi tarvetta eksoottisiin eläimiin perehtyneelle lääkärille. – Sitten pitäisi ainakin rakentaa se linnun pitävä hoitohuone, Elfving maalailee innostuneena.