Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

”Työllisyys ei nouse, jos sopivannäköisiä töihin ovat vain 25–45-vuotiaat”

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju esitteli Aamulehden artikkelissa monia huomionarvoisia seikkoja työllisyysasteen nostamiseksi 75 prosenttiin. Työelämässämme on paljon esimerkiksi ikään liittyvää eriarvoisuutta. Sitä ei yksittäinen hallitus pysty poistamaan, mutta yleiseen asenneilmastoon hallitus voi ehkä osaltaan vaikuttaa. Ikäluokkien pienentyessä nuoria ei riitä maamme työelämän tarpeisiin. Siis on alettava pitää kiinni ikääntyvästä työvoimasta muuttamalla arvostuksia. On aloja, joille on vaikea löytää työntekijöitä, mutta rekrytoinneissa karsastetaan jo viisikymppisiä. Elinkeinojen palveluvaltaistuessa ulkonäön merkitys rekrytoinneissa korostuu. Ei korkeisiin työllisyysprosentteihin päästä, jos sopivannäköisinä pidetään vain 25–45-vuotiaita. Yleinen kielenkäyttökin on täynnä negatiivisia ilmauksia vanhenemisesta. Loppu-uralla olevista kannattaa huolehtia panostamalla kannustimiin. Organisaatiot tarkastelkoot luupin kanssa nimenomaan sisäisiä motivaattoreita. Oman osaamisen käyttäminen mielekkääksi koetuissa tehtävissä on sisäisesti palkitsevaa. Ikä pitää vain ottaa huomioon työnjaossa, ja antaa kunkin mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa tehtäviinsä. Jatkuvien näennäismuutosten sijaan syvällisempään tai monipuolisempaan osaamiseen tähtäävä kehittäminen antaa lisää paukkuja vuosikymmenienkin uran tehneille. Pääkoppakin pysyy kunnossa, kun osaamistaan voi uusintaa järkeväksi koetuissa asioissa eikä kehittämismetodeista ole nykyään pulaa. Luovuus, asiakkaiden ongelmanratkaisu tai auttaminen tuovat merkityksellisyyden tunnetta elämään. Eikö huippusuorittajan mantran hokemisestakin voitaisi jo loppu-uralla hellittää? Sopivan kokoisilla vastuilla, hallittavissa olevalla työmäärällä, yksilöllisillä haasteilla ja reilulla kohtelulla pärjätään pitkälle. Kokemukselle ja näkemykselle kannattaa antaa arvoa. Eläkeputki on toki hyvä niille, joilla on ankea työ ja reistaava terveys. Tämä lienee tyypillistä nimenomaan vähäistä koulutusta vaativilla aloilla. Eläkkeelle halutaan myös, jos työ käy henkisesti liian raskaaksi. Kuitenkin putkeen työntäminen on kansantaloudellista tuhlausta niiden kohdalla, joilla vielä on energiaa ja annettavaa. Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisemmin työ muodostaa keskeisen elämänalueen. Käsittääkseni paikallinen sopiminen on hyvä keino jatkaa työuria loppupäästä muutenkin kuin osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Eiväthän joustot koske pelkästään palkkoja, vaan mahdollistavat monenlaisia työaikoja ja -tapoja, osittaisen etätyön sekä toiminnallisia muutoksia työpaikan tyypistä riippuen. Loppu-uran monimuotoinen joustavuus pitäisi aktiiviväestön määrän suurempana. Hallitsivatpa maata mitkä puolueet tahansa, työllisyysasteen nostaminen edellyttää syvällisiä yhteiskunnallisten asenteiden muutoksia. Ikäsysyrjinnän vähentäminen ei ole niistä pienimpiä! Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori ja henkilöstöjohtamisen opettaja Satakunnan ammattikorkeakoulussa