Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Psykologi Maarit Lassander tienasi paljon mutta tuhlasi kaiken – Niin käy monelle muullekin, mutta suhteensa rahaan voi korjata

Huoleton. Sellainen rahankäyttäjä psykologi Maarit Lassander oli nuorempana. Huolettomuus tiivistyy hyvin Lassanderin opiskeluaikaiseen hiihtoreissuun 2000-luvun alussa. Joukko kavereita oli lähdössä hiihtämään Åreen, eikä Lassanderilla ollut rahaa lähteä mukaan. Hän lähti silti. Lassander ei tuohon aikaan stressannut rahasta. Se tarkoitti, ettei hän juuri ajatellut, mihin hänellä on oikeasti varaa. Reissukassa oli helppo lainata kavereilta. – Välttelin kohtaamasta epämukavaa tunnetta siitä, että minulla ei ole rahaa. Kieltäydyin uskomasta sitä, Lassander sanoo. Åren-matkan jälkeen Lassanderin piti maksaa reissukulut takaisin kavereilleen. Hän joutui soittamaan isälleen ja pyytämään apua. – Näin jälkeenpäin siitä ei voi olla ylpeä, eikä isäni ollut tyytyväinen. Silloin minulla ei kuitenkaan ollut kosketusta rahaan liittyviin tunteisiini. Olin mielettömän huoleton optimisti, joka ajatteli, että kaikesta aina selviää eikä ole mitään syytä varautua liikaa. Tunnepitoinen suhde Sittemmin Lassander on pohtinut rahan ja tunteiden suhdetta toden teolla. Hänen onnellisuutta ja rahaa käsittelevä kirjansa Rahaviisaus julkaistiin elokuussa. Lassander on toiminut psykologina yli viisitoista vuotta. Hän on pannut merkille, kuinka vahvasti raha liittyy mielenterveyteen. – Monesti elämänkriiseihin liittyy talouspuoli, vaikka kriisin aihe olisikin hyvin erilainen. Talous voi olla asia, joka on hiertänyt pidemmän aikaa. Rahaan liitetään usein ajatus rationaalisuudesta, mutta todellisuus ei voisi olla kauempana. Rahankäytössä on hyvin pitkälle kyse tunteista, eikä rahasuhde ole erillinen muista suhteistamme elämässämme, Lassander sanoo. Kun elämässä menee huonosti, se hankaloittaa helposti myös taloudenhallintaa. – Se ei ole yksiselitteinen taito, jonka kaikki fiksut ihmiset hankkivat. Rahasuhde on hyvin monimutkainen ja ristiriitainen asia, Lassander sanoo. "Täytyy vain ansaita enemmän” Lassander itse koki aikaisemmin suurta ristiriitaa omassa rahasuhteessaan. Hän on jo nuoresta pitäen paiskonut paljon töitä. Työnteko ei kuitenkaan koskaan konkretisoitunut vauraudeksi. – Olin tehnyt tosi paljon rahaa, mutta se kaikki raha oli kadonnut. Ajattelin, että en ole hyvä rahan kanssa, että rahassa on jotakin, mitä en ymmärrä. Vaatteita tai muuta materiaa Lassander ei kaivannut, vaan raha kului matkusteluun, asunnon vaihtamiseen ja ystävien kanssa ulkona syömiseen. – Kaikkeen sellaiseen, joka tekee elämästä kivaa. Kokemukset ja elämykset oli helppo perustella itselle, ja raha oli väline hedonistisen hyvinvoinnin saavuttamiseen, Lassander kuvaa. Sen tuottama hyvinvointi oli kuitenkin lyhytkestoista. – Minulle jäi lopulta hirveän vähän asioita, joista olisin voinut nauttia pidempään. Samalla tuli jatkuva stressi omasta taloudesta: rahoja joutui laskeskelemaan ja töitä tekemään jatkuvasti vähän enemmän. Silloin Lassander ajatteli, että täytyy vain ansaita enemmän, jolloin ongelmat ratkeavat. Ristiriita rahasuhteessa Moni meistä tunnistaa saman ajatuksen. Tunnemme hyvin sanonnan siitä, ettei raha tuo onnea. Silti uskomme rikastumisen tekevän onnelliseksi ja raadamme sen eteen onnettomina, Lassander sanoo. Hyvä taloudellinen tilanne ja sen tuoma itsenäisyys näyttäisivät tutkitusti lisäävän onnellisuutta tiettyyn pisteeseen. Siinä missä puskurirahasto vähentää rahasta huolehtimista, suuret velat tekevät onnettomaksi, Lassander kuvaa. Kun perustarpeet on tyydytetty, raha kuitenkin menettää merkitystään. Edes unelmien työpaikka tai asunto tuottaa onnellisuutta todennäköisesti vain vuodeksi tai pariksi, Lassander sanoo. – Muutaman satasen kokoinen palkankorotus ei tee ihmistä onnellisemmaksi, jos hänellä on kohtuullinen toimeentulo. Tämä on asia, jonka moni tietää, mutta harva sisäistää. Kulutus usein kipuaa ylöspäin tulotason kasvaessa. Myös keskiluokkaiset voivat kokea köyhyyttä ja suurta taloudellista painetta siitä, etteivät he pärjää senhetkisillä tuloillaan. Silloin kyse on ristiriidasta rahasuhteessa: omaa rahankäyttöön ei silloin täysin hallitse tai kulutus ei vastaa omia arvoja. – Ratkaisu ei ole se, että ansaitsee enemmän rahaa, vaan se, että ansainta vastaa kulutusta ja ihminen on itse sinut sen kanssa, mitä kuluttaa. Sen takia omat rahaan liittyvät tunteet täytyisi kohdata, Lassander sanoo. Muuten sinuiksi oman ansaintansa ja kulutuksensa kanssa ei voi päästä. Tehtävä ei ole helppo, sillä epämiellyttävien tunteiden kohtaaminen on hankalaa. – Sisimmältämme olemme yhä luolaihmisiä. Ongelman kohdatessamme yritämme ratkaista ongelman luontaisilla reaktioillamme, joko taistelemalla, pakenemalla tai lamaantumalla. Hyvin tyypillinen reaktio on välttää kohtaamasta hankalaa tunnetta. Nykyaikaiset ongelmat ovat kuitenkin liian monimutkaisia ratkaistavaksi luolaihmisen keinoin. Maksamattomat laskut eivät katoa, vaikka piilottaisimme ne tai sulkisimme ne pois mielestämme. – On hyvin luonnollista, että ihminen haluaa pyrkiä uhkaavasta tunteesta eroon. Mutta modernin ajan uhkissa se koituukin meille haitaksi. Helppoa kun ei ajattele Lassander itsekin pakeni. Osittain halu ohittaa rahaa koskevat ajatukset oli peruja lapsuudesta, jossa rahaan liittyi tietty epävarmuuden tunne. Kotona ei puhuttu rahasta, mutta sen puutteen saattoi välillä huomata. Eräänä jouluna, kun Lassander oli viisivuotias, hänen vanhempansa kertoivat, että lahjat ovat loppuneet joulupukilta kesken. Vaikka lopulta lahjoja ilmaantui kuusen alle sinäkin vuonna, Lassander oppi, miten raha tai sen puute ei ollut ääneen lausuttava asia. Oli vain helpompaa, kun rahaa ei ajatellut lainkaan. Silloin välttyi uhkaavalta epävarmuuden tuntemukselta. Asiat järjestyisivät kuitenkin tavalla tai toisella. Lassander saattoi esimerkiksi ostaa lentoliput Chileen vaihto-oppilasaikojensa perheen luo ja todeta paikan päällä, ettei käyttörahaa ollut oikeastaan ollenkaan. – Olen hajamielinen ja nopeasti reagoiva ihminen ja teen päätöksiä mututuntumalta. En osannut pysähtyä harkitsemaan, kun edessä oli rahankäyttöön liittyvä päätös. Keskeiset kysymykset Vasta parisuhteen ja perheen myötä Lassander oppi todella tutkiskelemaan rahasuhdettaan. Taloudelliset valinnat vaikuttivat nyt myös muihin, eikä työnteon lisääminen ratkaissut ongelmia. – Olen tajunnut, etteivät äkkiä tehdyt rahapäätökset aina ole hyvä asia minulle tai perheelleni. Sen myötä Lassander opetteli kuuntelemaan omia rahaan liittyviä tunteitaan. Hän aloitti meditoinnin, jonka avulla pysähtymisestä päätösten äärellä tuli helpompaa. Omaa rahasuhdetta voi tutkiskella kysymällä ongelmaan liittyvien kysymysten avulla. Millaisilla keinoilla olen yrittänyt helpottaa oloani, kun koen taloudellista stressiä? Mitkä ovat tärkeimpiä arvojani? Miten ne ohjaavat taloudellisia päätöksiäni? Millainen on se taloudellinen todellisuus, jonka haluaisin nähdä toteutuvan? Mikä on tarpeeksi hyvä? "Varovaisen toiveikas” Vastausten löytäminen ei ole helppoa, joten hankalat tunteet kannattaa kohdata rauhallisessa paikassa, lempikahvilan sohvalla tai kävelylenkillä. Rahan herättämiä ajatuksia voi kirjoittaa ylös tai kertoa luotettavalle ihmiselle, Lassander neuvoo. – Olen käsitellyt tunteitani kaikkialla arjessa, niin kauppakeskusreissulla kuin työpaikan vessassa. Jos minulla on mahdollisuus valita, kuuntelen itseäni Mustikkamaan kallioilla merta katsellen. Kun rahaan liittyvät tunteet kohtaa ja tunnistaa, tilanteen realiteetit aukenevat itselle. Kun todellisuus paljastuu ja sen hyväksyy, ihminen pystyy tekemään konkreettisia tekoja tilanteen parantamiseksi. Samalla oma hyvinvointi paranee, kun padotut tunteet eivät aiheuta ahdistusta. – Raha voi herättää kaikenlaisia tuntemuksia: pelkoa, häpeää, itseinhoa. Ne ovat kaikki normaaleja tunteita. Tärkeää on, ettei niihin jää vellomaan, vaan ne kohtaa ja on rehellinen itselleen omasta tilanteestaan. Nykyään Lassander kuvaa omaa rahasuhdettaan ”varovaisen toiveikkaaksi”. Rahasuhde ei voi koskaan olla täydellinen, sillä ihmelääkettä kaikkien rahaongelmien lopulliseen poistoon ei ole olemassa, Lassander sanoo. – Nykyisin olen kuitenkin itselleni huomattavasti armollisempi enkä syytä itseäni niin paljoa. Se antaa minulle mahdollisuuden toimia rakentavammin ja vastuullisemmin, kun en ole itsesyytösten ja katumusten vallassa. Rahat eivät kulu enää matkoihin, vaan perhe-elämään. Osan Lassander säästää ja sijoittaa. – Olen ylpeä itsestäni, vaikka summat eivät olisikaan isoja, koska pienikin säästetty raha tuo turvaa minulle ja perheelleni. Vaikka säästäminen onkin meille hyväksi, joka kerta taloudellisesti viisaimman valinnan tekeminen tekisi elämästä apeaa. Nuoruuden muistoja on turha katua. Vaikka Åren hiihtoreissu tuottikin jälkikäteen pahaa mieltä, Lassander olisi tehnyt sen silti, jos nyt saisi valita. – Kun ajattelen reissua, se oli taloudellisesta näkökulmasta täysin tyhmää. Mutta hitsit, kun minulla oli hyvä kaveriporukka. En olisi voinut millään jättää sitä välistä. "Omat arvot toimivat kompassina” Onnellisen rahasuhteen löytämiseksi Lassander kannustaa tarkastelemaan omia arvoja. Mikä on elämässäni tärkeää ja mikä on minulle hyväksi pitkällä aikavälillä? Lassander joutui laittamaan hiljattain omat arvonsa puntariin, kun hän peri veljensä kanssa vanhemmiltaan vanhan maatilan Raahesta. – Se on meille tosi tärkeä, ihana paikka, ja se on hirveän huonossa kunnossa. Sen kunnostaminen vaatii ihan valtavasti rahaa, ja sitä varten on säästettävä paljon. Taloudellisesta näkökulmasta olisi fiksuinta hankkiutua tilasta eroon. Lassanderille se ei ole kuitenkaan vaihtoehto. Kyseessä ei ole huoleton valinta, vaan tarkkaan harkittu päätös. – Omat arvot toimivat kompassina. Kun tekee päätöstä, kannattaa katsoa, meneekö päätös omaa hyvinvointia kohti vai pois siitä.