Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Olo oli epätodellinen, kun Afrikan helmi Roger Milla istahti Hondaani

Sunnuntaiaamu 17. elokuuta 2003. Lähden juttukeikalle epävarmoin ja hiukan pelonsekaisin tuntein. On tarkoitus haastatella Afrikan helmeä Roger Millaa . Koko jalkapallomaailman tuntema kulttihahmo on saapunut Tampereelle seuraamaan kotimaansa Kamerunin edesottamuksia 17-vuotiaiden poikien MM-turnauksessa. Suomalaisjärjestäjät ovat luvanneet auttaa parhaansa mukaan, mutta kukaan ei ole uskaltanut luvata mitään varmaa. Kamerunin suurlähettilääksi ylennettyä Millaa pidetään oikukkaana, ylimielisenä ja oman arvonsa tuntevana persoonana. Tiedän jo edellisviikolta, kuinka vaikeata ulkopuolisilta eristetylle Lamminpään kentälle pääsy on. Yhdessä vaiheessa ehti iskeä jo epätoivo, kun porttien sisään ei tahtonut päästä millään konstilla. Silloinkin metsästin kamerunilaista kohdetta – MM-joukkueen kapteenia Gilbert Momoa . En ole varma, noudatetaanko yhtä tiukkoja turvajärjestelyjä muidenkin MM-maiden kanssa. Vai onko Kamerun syystä tai toisesta erityistarkkailussa? Vaikka vartijat heltyvät tälläkin kertaa, vielä ei ole voittajan olo. Kaikkea muuta. Yritän hälventää pahoja aavistuksia Momon muutaman päivän takaisilla kommenteilla. – Milla on hieno mies ja suuri esikuva kamerunilaisille. Kaikki haluavat seurata hänen jälkiään, Momo suitsutti silloin. Jospa Millalta heruisi hetki aikaa myös pälkäneläistoimittajalle. Kun saisi vastauksen edes pariin kysymykseen, sillä pääsisi jo pitkälle... Kamerunin mukana kulkeva suomalaisvirkailija auttaa ystävällisesti. Milla pudistelee päätänsä. – Ei vielä. Hän haluaa seurata joukkueen harjoitukset loppuun. Tässä taitaa käydä juuri niin kuin pelättiin. Kun treenit päättyvät, Kamerunin pelaajat kipaisevat suoraan portin ulkopuolella odottavaan bussiin. Sinne viittoillaan myös Millaa. Vaikka hätä kasvaa suureksi, hoksottimet pelaavat edelleen. Ehdotan Millalle paluukyytiä omalla autollani. – Sopii hyvin. Minulla ei ole kiire mihinkään. Kysele vaan, ole hyvä, Milla vastaa ja antaa hämmentyneelle bussikuskille lähtömerkin. Sillä hetkellä kaikki ennakkoasenteet pirstoutuvat sadoiksi palasiksi. Jäljellä on enää uskalias toimittaja, sympaattinen legenda ja suoritusvarma Honda. Siinä vaiheessa nolottaa vain yksi asia – auto jäi pesemättä ja imuroimatta. Kun jalkapallokenttien väriläiskä istahtaa repsikan paikalle, olo muuttuu epätodelliseksi. Jännitys kipsaa ajoliikkeitä käsittämättömän paljon. Huomaan jalan käyvän jarrupolkimella hyvin herkästi, vaikka viikonloppu on hiljentänyt Tampereen kadut. Ehdimme jutella monista asioista Lamminpään ja Rosendahlin välisellä matkalla. Jatkamme vielä mukavan tovin hotellin parkkipaikalla. Silloin käy ilmi, että MM-klassikoksi muodostunut kulmalipputuuletus syntyi spontaanisti Italiassa 1990. – En ollut suunnitellut enkä harjoitellut lantion keinutusta. Se jäi tavaramerikseni, kun huomasin kaikkien viihtyvän. Silloin paljastuu myös se, miten hän pystyi palaamaan MM-turnaukseen kesällä 1994 vielä 42-vuotiaana. – Pidin itseni kunnossa ja elin terveellisesti. En polttanut enkä juonut. En ollut enää hirveän nopea, mutta korvasin tämän huipputekniikalla ja älyllä. Mietin aina peliä muutaman siirron eteenpäin. Kaiken kukkuraksi Milla upotti pallon Venäjän verkkoon kaikkien aikojen vanhimpana MM-pelaajana. Se ilta muistetaan ennen kaikkea Millan iltana, vaikka muuan Oleg Salenko ampui Venäjälle peräti viisi osumaa ja teki yhden MM-ottelun maaliennätyksen. Tarinatuokio sisältää paljon jalkapallohistorian havinaa. Ikimuistoinen tapaaminen päättyy siihen, kun Milla nousee autosta ja kiittää kyydistä kohteliaasti. Muokattu sunnuntaina 12.4. Tietolaatikkoon korjattu Millan ensimmäisen MM-turnauksen vuosiluvuksi 1982.