Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Nokialainen Anniina Tynkkynen selätti paniikkihäiriön ja kirjoitti eximian paperit – neljä ylioppilasta Pirkanmaalta kertoo, miltä tulevaisuus näyttää

Tuore ylioppilas Anniina Tynkkynen on esimerkki siitä, kuinka kokemus onnistumisesta ja pärjäämisestä voi muuttaa elämän suunnan. Nokialaisen Anniina Tynkkysen tie ylioppilaaksi ei ole kaikkein tavanomaisimmasta päästä. Nyt 28-vuotias Tynkkynen aloitti lukion yli 10 vuotta sitten silloisessa kotikaupungissaan Huittisissa. Toisena opiskeluvuotena hän sairastui vakaviin mielenterveyden ongelmiin ja joutui jättämään opinnot kesken. – Elämän suunta oli pitkään hukassa. Muutama vuosi sitten aloin ajatella, että entä jos lähtisi kuitenkin suorittamaan kesken jäänyttä koulua, Tynkkynen kertoo. Kolme vuotta sitten hän aloitti opinnot Tampereen aikuislukiossa. Mikään itsestäänselvyys opintojen jatkaminen ei ollut. – Vielä hieman ennen kuin aloitin aikuislukion, paniikkihäiriö oli niin paha, että en päässyt ulos asunnosta, Tynkkynen kertoo. Huomasi olevansa taitava Lukio-opintojen suorittaminen tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta, sillä se voisi toimia osana kuntoutumista. Uuden opettelu kun oli aina tuntunut mieluisalta puuhalta. Tampereen aikuislukiossa Tynkkynen viihtyi hyvin. Suosikkioppiaineiksi osoittautuivat äidinkieli ja biologia. Niiden lisäksi hän kirjoitti ruotsin ja englannin. – Tavallaan on harmikin, että opinnot loppuvat nyt. Vaikka opiskelujen aikana oli huonoja hetkiä, niin onnistumisen kokemusten myötä huomasinkin olevani aika taitava. Hyvät kokemukset ovat auttaneet myös toipumaan, ja minulla on nyt niin sanotusti terveen paperit. Äidinkielestä Tynkkynen sai laudaturin ja ruotsista eximian. Syksyllä kirjoitetusta englannista tuli magna ja biologiasta eximia, tosin vain yhden pisteen erolla laudaturiin. Arvosanat eivät ole tärkeintä Kirjatiedon lisäksi Tynkkynen on oppinut muutakin – nimittäin sen, ettei aina tarvitse pinnistellä äärirajoilleen. – Olen ollut aina täydellisyyden tavoittelija, ja se on aiheuttanut loppuunpalamista. Enää en tuijota arvosanoja, sillä ne eivät loppujen lopuksi kerro kauheasti siitä, mitä on oppinut. Lakkiaisjuhlien piti olla kesäkuussa, mutta niitä Tynkkynen ei tänä keväänä pääse viettämään. Vieraat olisivat olleet suurimmaksi osaksi vanhempaa väkeä. – Kai sitä voi itsekseen aina vähän juhlia, tuore ylioppilas tuumii. Jatkosuunnitelmat ovat joka tapauksessa selvillä. Hakemus eläintenhoitajan koulutukseen on jätetty ja sinne Tynkkynen toivoo kovasti pääsevänsä. Unelmat kantavat vieläkin kauemmaksi. – Olen haaveillut, että uskaltaisin hakea joskus eläinlääkäriksi. Sitäkin uskaltaa tavoitella, kun enää ei tarvitse pelätä, että epäonnistuu ja väsyy. Kihniö Juho Peltomäki näytti, miksi ikinä ei pidä antaa periksi – eximioita tuli kolme Kihniöläinen Juho Peltomäki, 18, on hyvä esimerkki, miksi ikinä ei pidä luovuttaa. Parkanon lukiossa kaksi ensimmäistä vuotta viitosia ja kuutosia pudotellut Juho Peltomäki päätti rypistää kunnolla abiturienttitalven. Nuorukainen hämmästytti kaikki opettajansa. Tuloksena oli kolme eximiaa, magna ja cum laude. Yhteiskuntaoppi lähti Parkanosta laudaturina ja hiipui vain hivenen. Matemaattisesta ajattelusta ikänsä tykännyt Peltomäki oli hyvin lähellä laudaturia pitkässä matematiikassa ja fysiikassa. Lyhyestä englannista napsahti cum laude. Suurin yllätys taisi kuitenkin tulla äidinkielestä. Kirjallisuutta ajoittain ahminut Peltomäki päästeli kynä savuten kirjoitustaidossa 35 pisteen aineen. Ylioppilaslautakunnan sensori nosti sen pisteitä peräti kymmenellä. Hiukankin parempi onnistuminen lukutaidon kokeesta olisi vienyt pisteet vähintään vanhan laudaturin arvoiseksi, nyt tuli magna. – Sain syksyllä äidinkielen kertauksesta viitosen. Joulukuulla äikän opettaja otti minut sivuun ja kysäisi, että arvaanko, mistä hän on huolissaan. Vastasin, että älä huoli, ei se koe vielä ole ollut, on siihen aikaa, Peltomäki kertoo hymy herkässä. Opettajat kannustivat Suurin jännitysmomentti Peltomäellä olikin ruotsin kieli, sen vääntö pakolla suoritetuksi valkolakin ehtona. Hän kiittelee molempia opettajiaan Leena Ojalaa ja Anne-Mari Neijosta huolenpidosta ja tsemppauksesta. –  Neijonen huolehti, että saan kahdesta kolmasosasta kursseja vähintään viitosen. Paketti tuli kasaan. – Elämä on universumia, pisteen päähän voi jäädä tulevaisuus. Huomasin kyllä elimistössänikin, että työnteko viimeisellä luokalla oli ihan muuta kuin aiemmin, Peltomäki miettii rentoutumispaikassaan mökillä, Jouttijärven rannassa Peltomäentiellä. Mitenkö se näin meni? Peltomäkeä kiinnosti yläkoulussa ja lukion kahtena vuonna ihan kaikki muu kuin opiskelu. Siis elämän hauskuus. Hän saattoi ottaa tieto- tai kaunokirjan käteensä, mutta viihtyi eniten SBT PaPon salibandykentällä, harrasti monia yleisurheilulajeja, jopa hiihti puoli-Pirkan kaksi vuotta sitten keväällä. Piano ehti soida Ylä-Satakunnan musiikkiopistossa neljä vuotta ja soi joka kerta, kun hän palaa kotiin. Toinen rutistus edessä Yläkoulun yhdeksännellä Juho Peltomäki aikoi Kuortaneen urheiluopistoon, mutta isä Jarkko Peltomäen mukaan se oli liian kaukana. Vielä lukion ykkösellä hän oli valmis vaihtamaan ammattikouluun. –  Isä tokaisi, että ei, lukiossa ollaan. Selvä, ajattelin, ja että työt tehdään, kun sillä on väliä. Isä on perusinsinööri ja äiti restonomi, ja tukea heiltä olen saanut aina. Kotoa Mäkikylästä Parkanoon on matkaa, eikä julkista liikennettä täältä ole. Synnyin Suomeen, hyvä, vaikka muuten maailma on epäreilu paikka. – Sitten kiinnostuin politiikasta, yhteiskunnasta, ihmisen maailmasta kovaa kiitävällä pallolla. En ole polarisoitunut mihinkään puolueeseen, vaikka olin lukion oppilaskunnassa. Matematiikka ja sitä lähellä oleva musiikki ovat kokonaan toinen maailma. Matematiikassa ja fysiikassa, luonnontieteissä ei kysytä, mitä mieltä olet. Nyt Juho Peltomäki valmistautuu Tampereen Laukontorin kupeessa toiseen rutistukseen, Tampereen yliopiston kaksiosaiseen pääsykokeeseen toukokuun lopulla. Vanha läppäri käy kuumana uteliaaksi kasvaneen nuoren käsissä, sillä tuotantotalous on vallannut mielen. – Pieni asia voi muuttaa kaiken. Jouduin viemään hautaan joulukuulla mummuni, Mäkikylässä ikänsä eläneen sitkeyden perikuvan. Kaksi lastaan menettänyt, monta syöpää sairastanut mummu vaikutti meihin kaikkiin, eikä ikinä antanut periksi. Nokia Yksi prosentti poikkeuskevään yo-kokelaista kirjoitti viisi ainetta samalla viikolla ja Milla Asell kuuluu heihin –”Aika raskas viikko, mutta kyllä siitä selvittiin” Koronaviruksen vaikutukset varjostivat ylioppilaskirjoituksia, mutta useat nokialaiset nuoret osallistuivat silti kirjoituksiin ja saavat valkolakin. Yksi heistä on heinäkuussa 19 vuotta täyttävä Milla Asell. Milla Asellin kevään kirjoitukset sujuivat mainiosti. Aika lailla niin kuin hän oli ajatellutkin. – Odotin realistisia tuloksia, joten olen ihan tyytyväinen niihin. Korona vaikutti osalla nuorista kirjoituksiin siten, että yksi prosentti joutui kirjoittamaan viisi ainetta samalla viikolla. Asell kuului siihen yhteen prosenttiin. – Se viikko oli aika raskas. Ei yhtään lepopäivää, mutta kyllä siitä selvittiin. Poikkeusaika on tietysti vaikuttanut myös nuoren sosiaaliseen elämään. – En ole hirveästi ollut missään, vaan tosi paljon kotona. Tavallaan se oli kuitenkin ihan hyvä, sillä olen saanut aika paljon luettua. Jos olen nähnyt kavereita, niin olemme olleet esimerkiksi kävelyllä eikä sisätiloissa ollenkaan. Oikeustiede kiinnostaa Pienenä tyttönä Asellilla ei ollut vielä selvää ajatusta siitä, mikä hänestä tulee isona. –  En itseasiassa edes muista, että minulla olisi ollut mitään tiettyä ajatusta siitä, mikä olisin halunnut olla. Nyt nuoren naisen tulevaisuus näyttää kuitenkin selvältä. Hän haki yhteishaussa Turun yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. – Olen jokusen vuoden jo ajatellut lukevani lakia. Kesä Pirkkalaistorin kioskilla Kesän osalta Asellin suunnitelmat ovat selvät. Kuten viime kesän, tämänkin kesän hän aikoo viettää työskentelemällä Pirkkalaistorin jäätelökioskilla. – Viime vuonna meitä oli neljä nuorta ja tänä kesänä kolme viimevuotisista jatkaa samaa hommaa. Tulevaisuutta Asell ei ole suunnitellut vielä sen enempää. – Pääsykoemateriaalia olen yrittänyt aika paljon opiskella. Tilanne on hyvin erilainen tänä keväänä valmistuville. Monet ovat odottaneet tätä viimeistä kevättä kauan. Päättäjäispäivä, ylioppilasjuhlat, käytävien kulkeminen viimeisiä kertoja yhdessä kavereiden kanssa, viimeiset halit lempiopettajille. Kaikki nämä asiat on kielletty. Asellin asenne pysyy silti tyynenä. – On se tilanne aika erilainen nyt, mutta täytyy mennä vain sen mukaan. Kevät ei olisi ollut Asellille kovinkaan erilainen ilman rajoituksia. – Olisin kuitenkin ollut paljon kotona lukemassa, joten luulen, että se ei olisi vaikuttanut osaltani mitenkään erilaiselta. Se tuntuu vähän surulliselta, ettei ylioppilasjuhlia voi järjestää, mutta ehkä niitä pystyy järjestämään sitten myöhemmin. Asell aikoo silti juhlistaa saavutustaan ainakin suvun kesken kahvittelemalla. Sastamala Giulia Gocciadoro muutti Italiasta Sastamalaan käydäkseen suomalaisen lukion – ”Täällä on ollut hyvä kasvaa” Italialais-suomalaisella lukiolaisella suomi on ollut koko ajan takaraivossa, mutta nyt kieli tulee myös suusta sujuvasti. Kolme vuotta sitten Giulia Gocciadoro muutti Sastamalaan ja aloitti lukion Karkun evankelisessa opistossa. Nyt 19-vuotias Gocciadoro on suorittanut lukion oppimäärän suomeksi. – Äiti on Äetsästä kotoisin ja hän halusi muuttaa Suomeen. Koulut ovat täällä hyvätasoisia, joten halusin tulla suorittamaan lukion tänne, hän kertoo. Ensimmäinen asunto Sastamalassa oli äidin kanssa yhteinen asunto Kiikassa. – Siellä oli vähän, sanoisinko, kuollutta. Vain yksi pieni Sale, jonne piti kävellä puoli tuntia. Sastamalan keskusta sopii minulle paremmin, hän sanoo. Gocciadoro kävi ensin tutustumassa Vammalan lukioon, mutta sieltä suositeltiin Karkun evankelisen opiston lukiota. – Kävin siellä ja italialaisena kiinnitin heti huomiota upeaan maisemaan, hän sanoo. Ensimmäisen vuoden ajan Giulia Gocciadoro kävi lukiokurssien ohella maahanmuuttajien kanssa suomen kielen tunneilla. – Osasin jo lausua hyvin, enkä viitsinyt kovin paljon tunneilla viitata. Muut ajattelivat varmaan, että mitä toi täällä tekee, kun se osaa jo noin hyvin. Moni muu ei osannut alussa yhtään suomea. Oma kirjoitustaito kehittyi tunneilla paljon hän sanoo. Oman kielitaidon vuoksi lukion alku Karkussa tuntui kuitenkin pelottavalta. –  Pelkäsin, saanko kavereita, jos minua ei ymmärretä, mutta sain kavereita tosi nopeasti. Lukiokavereiden kanssa pidetään yhteyttä vieläkin, vaikka moni on muuttanut muualle. Nyt minulla on kavereita ympäri Suomea, hän sanoo. Suomen kieli takaraivossa Giulia Gocciadoron äiti on suomalainen, mutta kotikieli hänellä on aina ollut italia, eikä hän ole lapsena käyttänyt aktiivisesti suomea. –  Äidin kanssa puhun vieläkin aina italiaa, ellei muita suomalaisia ole paikalla. Isä ei osaa suomea, joten oli luonnollista, että italiasta tuli kotikieli. Joskus, jos ei halunnut, että muut ymmärtää, saatettiin sanoa äidin kanssa pari sanaa suomeksi. Se on vieläkin tosi outoa, jos puhun äidin kanssa suomea, hän sanoo. Ennen lukiota Gocciadoro osasi jonkun verran suomen puhekieltä. – Olen käynyt kerran tai pari vuodessa Suomessa mummoa ja serkkuja katsomassa, hän sanoo. Aivan outoa seutua Sastamala ei ollut. Alakouluikäisenä Giulia Gocciadoro asui Suomessa puoli vuotta ja aloitti silloin neljännen luokan Pehulan koulussa. Myös Italian päässä suomen kieli on kantautunut korviin, vaikka äidin kanssa suomeksi ei olekaan puhuttu. – Vanhemmat on tehneet työuraa ravihevosmaailmassa ja Italiassa on talleilla paljon suomalaisia töissä. Meidänkin tallilla oli pari. Siinä tuli kuultua suomea. Suomen kieli on ollut jossain takaraivossa koko ajan ja ääntäminen oli hallussa, hän sanoo. Kuusi vuotta lukiolaisena Loppuvuodesta 20 vuotta täyttävä Giulia Gocciardo pääsee ylioppilaaksi vuotta vanhempana kuin luokkatoverinsa, mutta ehti käydä lukiota kuusi vuotta. –  Italiassa on hieman erilainen koulusysteemi. Siellä kouluun mennään vuotta aiemmin kuin Suomessa. Lukio aloitetaan 14-vuotiaana ja se kestää viisi vuotta. Olin ehtinyt käydä italialaista lukiota kolme vuotta ennen kuin tulin tänne, hän kertoo. Eroja suomalaisen ja italialaisen lukion välillä on paljon. Italialaisessa lukiossa kaikki suorittavat ensimmäiset kolme vuotta samoja kursseja, minkä jälkeen opiskelu painottuu sen mukaan, onko valinnut Gocciadoron tavoin kieliin painottuvan tai kenties matemaattisiin aineisiin painottuvan lukion. –  Italiassa kaikki opiskelevat samaa, mutta Suomessa saa valita. On kivaa, että jokainen saa päättää, mitä haluaa lukea enemmän ja mitä vähemmän. Ei kaikilla ole samat taidot ja kiinnostuksen kohteet, hän sanoo. Esimerkiksi matematiikan opiskelu on Gocciadoron mukaan erilaista. –  Italiassa ajattelin, että minulla ei ole matikkapäätä. Siellä kaikkien on pakko käydä kaikki matikan kurssit, mikä varmaan vastaa pitkää matikkaa. Suomessa otin ensin lyhyen matikan, mutta alussa siinä tuli asioita, jotka osasin jo, joten vaihdoin pitkään, hän sanoo. Eroa on myös opiskelutavassa. –  Suomessa on käytössä Maol, mistä voi katsoa matikan kaavat. Italiassa kaikki kaavat pitää opetella ulkoa. Se on ihan typerää aivojen käyttöä. Tärkeämpää on osata se, miten kaavoja käytetään kuin käyttää aivojaan siihen, että yrittää opetella niitä ulkoa, hän sanoo. Muutenkin hän on tykännyt suomalaisen lukion opetustavasta ja sisällöistä. – Toinen ero on esimerkiksi historian tai kulttuurin opetuksessa. Italiassa menee tylsäksi, koska käsitellään vain Italiaa, ja sitä asiaa on loputtomasti. Täällä saa laajemmin tietoa kaikesta, koska ei keskitytä pelkästään Suomeen. Myös Italiassa on ylioppilaskokeet, mutta nekin ovat erilaisia. –  Italiassa on myös suullinen koe. Siinä on tarkoitus kertoa jostain asiasta monen eri oppiaineen näkökulmasta. Suomessa ylioppilaskokeet on simppelimmät, ja saa itse valita, mitä haluaa kirjoittaa. Gocciadoro kirjoitti viime syksynä italian ja pitkän matikan, kevään kirjoituksissa suomen toisena kielenä, englannin, historian ja pitkän matematiikan. –  Tavoite on ollut, että pärjäisin. Halusin näyttää, että pystyn siihen. Lukion aikana tuli hyviä arvosanoja. Jos saan ainekirjoituksista itselleni mielestä hyvän arvosanan, sillä on tosi iso merkitys, koska suomeksi kirjoittaminen ei ole ollut helppoa, hän sanoo. Itsenäistymistä suomalaisittain Lukion suorittamisessa Suomessa Gocciadorolla ei ollut erityisiä tavoitteita. On selvää, että yksi Suomeen tulemisen tavoitteista on toteutunut. – Halusin saavuttaa hyvän suomen kielen taidon, että pystyisin keskustelemaan sujuvasti. Aluksi harmitti, kun halusin sanoa asioita, mutta en vaan pystynyt, hän sanoo. Giulia Gocciadoro puhuu sujuvaa suomea, ja hän myös uskaltaa puhua. Rohkeutta tarvittiin vuosi sitten, kun hän meni ensimmäistä kesäänsä kesätöihin Lidliin. Sama kesätyö hänellä on tänäkin kesänä. –  Jännitti paljon hakea sinne, kun mietin, osaanko puhua riittävän hyvin, mutta hyvin se sujui. Olen tosi tyytyväinen, että kesätyö järjestyi tällekin kesälle, kun kaikilla ei koronan takia ole töitä, hän sanoo. Lukiourakka on nyt viime silausta vaille valmis. – En tiedä varmasti, miten päätetään, mutta kun opettaja kysyi, vietetäänkö lakkiaiset nyt keväällä etänä vai samaan aikaan syksyllä valmistuvien kanssa, moni äänesti syksyä. Itsekin tykkäisin siitä enemmän. Onhan se kivempi laittaa lakki päähän livenä kuin tietokoneen ruudun ääressä. Sitä paitsi toivon, että isä ja mummo pääsisivät Italiasta lakkiaisiin mukaan. Nyt mielessä on muutto Tampereelle. Ensimmäinen vaihe kansainvälisen liiketalouden opintoihin on läpäisty ja toisen vaiheen tuloksia odotellaan. Neljään muuhunkin opiskelupaikkaan on hakemus laitettu, mutta liiketalous on ykköstoive. Ainakin vielä opinnot jatkuvat Suomessa, mutta Gocciadoron sydän on Italiassa. – Varmaan jossain vaiheessa menen takaisin Italiaan. Se on kuitenkin koti ja koen olevani italialainen, hän sanoo. Tähän mennessä vuodet Suomessa ovat tuoneet ystäviä ja monenlaista oppia. – Tämä on se aika, kun kasvetaan eniten ja itsenäistytään. Suomessa omilleen muutto tässä iässä on ihan normaalia, mutta Italiassa ihmetellään, jos joku parikymppinen ei asu vanhempiensa luona. Täällä on ollut hyvä kasvaa, Giocciadoro sanoo.