Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Yhdeksäsluokkalaisen essee paljasti, millaista voi olla, kun vieras ihminen muuttaa omaan kotiin

Oppilaani kirjoittavat yhdeksännellä luokalla esseen. He pohtivat siinä elämäänsä. Nuorena on hyvä miettiä, mitä haluaa olla ja millaiseksi haluaa kasvaa. Tekstejä lukiessani en voi välttyä ajatukselta, että murrosikäisen voimat menevät lähinnä elämästä selviytymiseen. Täytyy jaksaa opetella kestämään stressiä ja paineita. On yritettävä sulautua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Pitää sietää omaa epävarmuutta ja harhailevaa mieltä. Sitten on vielä kestettävänä muut elämän sotkut: on vanhempien riitoja ja avioeroja, muuttoja, uusia alkuja, aikuisia tulee elämään ja lähtee pois. Elämä ei ole helppoa eikä yksinkertaista. Kestoaihe näissä yhdeksäsluokkalaisten esseissä on isä- ja äitipuolet. Harvemmin tekstit, jotka käsittelevät uusperheitä, ovat iloisia ja onnellisia, vaikka iloisia ja onnellisia uusperheitä on. Omatkin lapseni ovat eläneet sellaisessa. Uusperheongelmat nuorten teksteissä on raskasta luettavaa. Kuvittele aikuinen lukijani, että kotiisi muuttaisi ventovieras ihminen. Hän tulisi elämääsi eikä sinulla olisi siihen mitään sanomista. Se voi olla hienoakin: uusi mukava ihminen tuo uusia tuulia elämääsi, saat lisää tukiverkkoa ja seuraa, elämä muuttuu mielenkiintoisemmaksi ja rikkaammaksi. Entä jos uusi ihminen ei olekaan mukava? Kodissasi asuu joku, joka arvostelee sinua, piikittelee ja uhkailee. Hän tekee tiettäväksi, että olisi parempi, jos sinua ei olisi. Hän on tullut reviirillesi eikä välitä sinun hyvinvoinnistasi tuon taivaallista. On absurdi ajatus, että elämääni tulisi ventovieras, jota minä en hyväksy tai vielä kauhistuttavampaa: joka ei hyväksyisi minua. Meillä aikuisilla on onneksemme oikeus päättää ja valita. Nuorilla ei ole. Viime keväänä koskettavin yhdeksäsluokkalaisen essee oli hurmaavan tytön kirjoittama. Hän on avulias, ahkera, kunnianhimoinen. Hän ratkoo kaveripiirissä hienostuneesti konflikteja, kantaa vastuuta omista ja luokan asioista – ja hymyilee aina. Hän kertoo tekstissään, kuinka isäpuoli on piinannut häntä vuosikaudet. Hän on saanut päivittäin kuulla, ettei ole tervetullut kotiin, että on tyhmä ja huono, isäpuoli on uhkaillut tytärpuoltaan laitokseen sulkemisella. Tyttö on kirjoittanut esseensä otsikolla ”Kuka minä olen?” Hän sanoo tekstissään, että isäpuolen raaka kohtelu on tehnyt hänelle vahvan kuoren. Hän yrittää kääntää elämänsä vaikean vaiheen voitokseen. Kuvitelkaa, miten vahva täytyy olla, että kasvaa tasapainoiseksi tuollaisen isäpuolen kynsissä. Toivon sydämestäni, että hän onnistuu häivyttämään isäpuolen jäljen itsestään. Kun kysyin lupaa saada kirjoittaa aiheesta, tyttöä itketti, vaikka isäpuoli ei enää asu saman katon alla ja kaikki on nyt hyvin. Kyyneleet kertoivat, että jälki ei pyyhkiydy koskaan pois. Eikö se ole kohtuuton vieraan ihmisen jättämä jälki nuoressa ihmisessä? Kirjoittaja on opettaja.