Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Arvio: Telakan minimusikaali Barrett on pieni kuvaelma rockhistorian sivupolulta – teatterin lavalla muusikkonerosta syntyy erikoinen henkilökuva

Juha Hurmeen Barrett on minimalistinen henkilökuva rockhistorian oudosta legendasta, Pink Floydin perustajasta Syd Barrettista . Alakuloinen, tunnin mittainen “minimusikaali” esitetään Teatteri Telakalla koruttomasti ikään kuin oltaisiin Pink Floydin treenikämpällä 1967. Jo alussa näytetään Barrettin yhä umpimielisemmäksi muuttuva käytös. Loppu onkin Barrettin vaikenemista sekä yhä katkelmallisempia ja kummallisempia lauluja. Laulut ovat Pink Floydin kappaleita ja Barrettin soolotuotantoa. Mukana on myös eräänlaista näytelmää näytelmässä. Bändi esittää myös otteita Kaislikossa suhisee -lastenkirjasta. Miksi juuri siitä? Koska se oli Barrettin lempikirjoja. Jopa Pink Floydin esikoisalbumin nimi on sitaatti kirjasta. Henkilökuva on ohut, katkelmallinen eikä kerro oikeastaan mitään Barrettin taustoista. Eipä niistä kyllä paljon tiedetäkään. Mies oli mysteeri loppuun asti. Näyttelijät Tomi Alatalo , Kaisa Sarkkinen ja Antti Laukkarinen – kaikki Juha Hurmeen luottonäyttelijöitä – esittävät Barrettin bändikavereita ja Sarkkinen lisäksi tämän äitiä. Näyttelemisen lisäksi heiltä sujuu yllättävän hyvin myös bändisoitto. Janne Laurila hoitaa ammattimuusikkona Barrettin musiikin uskottavasti. Näyttelijänä debytoiva Laurila laulaa nipun biisejä, mutta tämä on siitä erikoinen henkilökuva, että päähenkilöllä taitaa olla yksi varsinainen repliikki. Muun ajan mies vaikenee. Legendan synty Syd Barrett on rockhistorian kuuluisimpia hulluja neroja. Barrett perusti Pink Floydin ja oli yhtyeen luova nero, biisintekijä, kitaristi ja laulaja esikoisalbumilla Piper at the Gates of Dawn . Sitten mies sekosi ja sai potkut. Yhtyeen kakkosalbumilla oli vielä jokunen Barrettin kappale. Hän julkaisi myös pari erikoista soololevyä, mutta siinä koko tuotanto. Silti Barrettista tuli legenda ja Piper keikkuu edelleen erilaisilla “kaikkien aikojen paras levy” -listoilla. Pink Floydista tuli myöhemmin yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä yhtyeistä, mutta mitä tapahtui Barrettille? Tässä kohtaa piti googlettaa. Selvisi että hän muutti äitinsä luokse Cambridgeen ja “keskittyi maalaamiseen ja puutarhanhoitoon”. Suomessa Barrettia ei paljon tunneta ellei oteta huomioon Kontravirtasen ensimmäistä EP-levyä, jonka A-puolelle Moog Konttinen suomensi Muumi Muumi -kappaleen seuraksi Barrettin Eftervescing Elephant -laulun nimellä Kupruileva elefantti. Nyt taisi mennä liian pitkälle rockhistorian sivupolkujen sivupoluille. Mutta Barrett on kiehtova persoona. Ja Piper at the Gates of Dawn yhä aika villiä kuultavaa. Muuten: Poikkeusoloissa Telakan saliin mahtuu vain vajaat 40 katsojaa. Esitykset alkavat olla loppuunmyytyjä, joten kannattaa pitää kiirettä, jos Barrett kiinnostaa. ☆☆☆ Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Hurme Lavastus ja valosuunnittelu: Perttu Sinervo Pukusuunnittelu: Henna Mustamo Rooleissa: Janne Laurila, Tomi Alatalo, Antti Laukkarinen ja Kaisa Sarkkinen Ensi-ilta: Teatteri Telakalla 29.9.2020