Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Yritin sanoa sen kukkasin, mutta onnistuminen vaati mönkään menemistä

Kevät on ihanaa aikaa, kun aikaiset kukat alkavat ujosti nousta likipitäen lumen seasta ja luovat samalla uskoa lämpeneviin iltoihin ja kuiskaavat: ”Kesä on tulossa.” Kohta voi oleilla ulkona hytisemättä, nauttia lempeistä tuulista kasvoilla, kuulla laineiden liplattavan ja Harrikan paukuttavan ihanasti. Älä ymmärrä väärin. Rakastan talvea, rakastan vuodenaikoja. Ne pitävät suomalaisen ruodussa ja antavat vuodenkiertoon rytmiä ja sallittuja pysähdyshetkiä nauttimaan juuri siitä hetkestä. Vuodenajat ja niiden sääilmiöt ovat kaikki mahtavia. Ensimmäinen lämmittävä kevätauringon säde, ensimmäinen oikeasti lämmin aamu, iltapäivän polttava helle, illan helteinen raukeus, ukkonen ja lämmin sade helteen jälkeen, syksyn tunnelmallinen hämy, syksyn ensimmäinen kunnollinen myrsky, kirpeä pakkasaamu ja odotettu ensimmäinen lumipyry. En ehkä tykkäisi asua missään, missä sää on aina sitä samaa pienen pientä vaihtelua hyvän ja erinomaisen välillä. Hyvä ja erinomainen tässä yhteydessä merkitsevät kesäsään olomuotoa. Ihailen ihmisiä, jotka sujuvasti luettelevat kukkien nimiä. Yksi asia harmittaa keväässä ja kesässä ja on ihan omaa syytäni. Talvella osaan nimetä erilaisia lumisateita ja kelejä. Pyryttää, vihmoo, satelee ja on loskaa, nuoskaa, puuteria ja niin edespäin. Keväällä ja kesällä kaikki tarpeelliset termit eivät vain tule. Syynä ovat juuri nuo ihanat kukat. Ihailen ihmisiä, jotka sujuvasti luettelevat, että kappas vaan, krookukset ovat nousseet, ja scillat ja tiesitkö, että se on suomeksi idänsininililja, ja tuollahan jo on esikkoja. Kuullessani tunnistan, että puhutaan kukista. Katsonkin noita kauniita merkkejä kevään tulemisesta, mutta seuraavana päivänä minulta on ihan turha kysellä niiden nimiä ainakaan niin, että mikä tämä kukka on. Narsissi on niin omituisen näköinen, että sen tunnistan ja onneksi se on kai aina keltainen. Aivojani ei näemmä ole luotu niin, että muistaisin kukkien nimiä. ”Sano se kukkasin.” Erittäin hieno lause, jolla on vuosikausia lisätty merkittävästi kukkakauppojen myyntiä. Jopa ihminen, joka kieltää muista kuin allergiasyistä kukkien ostamisen hänelle, tykkää oikeasti kukkien saamisesta. Jos irtikatkaistu kukka eli tiettävästi siis leikkokukka ei ole sopiva, voi ostaa sellaisessa astiassa eli ruukussa kasvavan kukkasen. Ruukkukasvin. Okei, myönnän. Edellä vähän teeskentelin, etten muka tiedä leikkokukkaa tai ruukkukukkaa. Nuo termit ovat kyllä hallussa. Sekään ei auttanut, kun kerran päätin ostaa rakkaalleni yllätykseksi kauniin kukan kukkakaupasta Hallituskadulta. Siinä liikkeen ikkunassa oli ihanimman näköinen keltainen kukka ruukussa. Ja mikä parasta, tiesin sen nimen. Saapastelin suoraan myyjän luo ja sanoin ostavani tuon ikkunalla olevan gladiokuksen, sen keltaisen. Myyjä tuijotti minua hetken ja sanoi: ”Ei meillä ole gladiokuksia.” Sormella osoittamalla sain tietenkin haluamani kukan. Sen nimestä minulla ei ole pienintäkään hajua enää. Kirjoittaja on Moron toimittaja, joka rakastaa kaikkia vuodenaikoja ja kukkasia.