Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Liikunnallisen pojan äiti ihmettelee, mitä tapahtui koululiikunnalle?

Kolmasluokkalainen poikani rakastaa liikkumista: hän harrastaa sitä niin ohjattuna kuin ohjaamatta, ja hyvä tietysti niin. Koululiikunnasta hän ei kuitenkaan pidä. Kuulemma siellä vaan leikitään. Tunneilla on ollut lähinnä hippaleikkejä. Toki joskus on päästy juoksemaan urheilukenttää ympäri ja talvella luistelemaan, mutta toisaalta ohjelmassa on ollut myös rentoutusta ja kävelyllä(!) käymistä. "Ei siellä tule koskaan edes hiki", hän sanoo. Omiin koulumuistoihini nojaten lohdutin häntä kaksi ensimmäistä kouluvuotta sanoen, että tilanne varmaan muuttuu kolmannella luokalla, jolloin omana kouluaikanani tytöt ja pojat eriytettiin omiin ryhmiinsä ja alettiin kokeilla eri lajeja: pesäpalloa, lentopalloa, koripalloa, jalkapalloa, yleisurheilua, voimistelua, jääkiekkoa ja ringetteä – hiihtoa ja suunnistusta unohtamatta. Mutta näin ei käynyt: hippaleikit jatkuvat ja tytöt ja pojat ovat edelleen samoilla tunneilla. Luin sitten jostain, että nykyään liikuntatunneilla ei keskitytä lajitaitoihin, vaan motorisiin valmiuksiin ja liikunnalliseen elämäntapaan, joita voi yhtä hyvin opiskella sekaryhmässä. Ja varmasti voikin. Mutta onko liikuntatunneissa tarpeeksi haastetta, niin liikunnallisille tytöille kuin pojillekin? Ei kai motoristen valmiuksien opiskelu tarkoita, ettei tunneilla koskaan liikuta tosissaan? On varmasti stereotyyppistä ajatella, että rämäpäiset pojat tykkäävät pallopeleistä ja tytöt tanssista, niin ei kai voida kieltää, että fysiologisia eroja on? Kuinka motivoivaa on tytöille, jos paraskin juoksija on aina hitaampi kuin iso osa pojista? Tai pojille, kun ei koskaan voi pelata kunnolla, ehkä vähän nujutakin? Vaikkei poikani todellakaan ole mikään rämäpää, sanoo hän, että tyttöjä joutuu aina varomaan. Ja itse muistelen, että liikuntatunneilla hikisenä rehkiessä oli ihan kiitollinen, ettei se vastakkaista sukupuolta oleva ihastus ollut näkemässä. Siksipä kysynkin, mitä ihmettä tapahtui koululiikunnalle ja minkä takia? Koulun sanotaan jo nyt toimivan enemmän tyttöjen ehdoilla ja erityisesti poikien kouluviihtyvyydestä ollaan huolissaan. Auttaisikohan asiaa, jos liikuntatunneilla saisi oikeasti purkaa energiaa? Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä lapsen henkilöllisyyden suojaamiseksi.