Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tässä ovat viime vuoden parhaat lehtikuvat: Aamulehden Jukka Ritola otti vuoden upeimmat urheilukuvat

Toimituksessa tämän näkee: ammatikseen kuvaavan ihmisen työ on rankkaa myös fyysisesti. Iso osa siitä on juoksua tai ajamista keikalta toiselle, selkä mutkalla kymmenien kilojen painoisten varustereppujen kanssa. Vuoden 2019 urheilukuvaa ottaessaan Aamulehden kuvajournalisti Jukka Ritola oli vielä erityisen haasteellisessa tilanteessa: käytännöllisesti katsoen puolirampa. – Syksyllä minulla oli mennyt vasemman peukalon jänne poikki ja keväällä eturistiside polvesta. Olin jäämässä leikkausten takia sairauslomalle. Suomen-peliin olin kuitenkin akkreditoitunut jo aikaa sitten ja ajattelin, että sinnehän menen vaikka kontaten, jalkapalloa rakastava Jukka Ritola kertoo. Voittajakuva syntyi tilanteessa, jossa Suomen joukkueen kannattajat ryntäsivät katsomosta kentälle, kun EM-kisapaikka varmistui. Tunnelma Töölön jalkapallostadionilla Helsingissä oli äärimmäisen tiivis ja fanimuurin takia Ritola jännitti, saako hän tallennettua vilaustakaan itse pelaajista. Voittoisa kuva vapahtajan lailla käsiään levittelevästä Teemu Pukista julkaistiin Aamulehden urheilusivujen pääkuvana. Kiitos kummisedälle Yhden pelin aikana Jukka Ritola ottaa satoja kuvia. Suurin työ on valita niistä parhaat. Ritola innostuu erityisesti urheilukuvista, sillä ne muistuttavat hänestä eniten perinteistä uutislehtikuvaa: niissä ei ole mitään keinotekoista. – Uutiskuva on aina aito tilanne, niitä ei rakenneta. Urheilukuvissa kiinnostavia ovat juuri ratkaisun hetket. Yli 20 vuoden ajan lehtikuvaajana toiminut Ritola oli 2000-luvun alussa Pohjalaisen ensimmäinen digikameran käyttäjä, mutta ihan ensimmäiset oppinsa kuvaajana hän sai filmikameralla. – Saan kiittää kuvausinnostuksestani ja ammatistani viikko sitten edesmennyttä kummisetääni Jukka Mölleriä ja kummitätiäni Pirjoa . He antoivat minulle 12-vuotiaana ensimmäisen järjestelmäkamerani. Jukka oli lehtikuvaaja ja valokuvauksen opettaja Muurlan opistossa valokuvauslinjalla. Jukka Ritola muistelee alkaneensa heti kuvata Nikon-merkkisellä lahjakamerallaan. Into oli valtava. –  Filmiä meni paljon. Myöhemmin sain oman pimiön, missä väsäsin mustavalkoisia kuvia. Kiitos Jukan löysin tämän ammatin ja innostuin valokuvaamisesta. Kiitos myös vaimolleni Elinalle ja lapsilleni, jotka kestävät sitä, että olen niin usein poissa kotoa iltaisin ja viikonloppuisin. Ritola äänestettiin myös yleisön suosikki -sarjan voittajaksi. Kuvasarjasta käy hienosti ilmi, kuinka Ritolalla on silmää löytää muotoja ja graafisia pintoja vaikka yleisömerestä tai vanhojen tansseista. Kuva Rammsteinin keikalta muistuttaa jo melkein tapettia, johtuuko se kenties tapettitehtailijan pojanpojan perimästä? –  Tykkään pelkistää, silloinkin, kun kuvaan henkilöitä, Ritola sanoo. Kiinnostuksen urheiluun hän arvelee perineensä isoisältään Matti Ritolalta . –  Matti osallistui ensimmäisiin järjestettyihin talviolympialaisiin vuonna 1924, ja hänen isänsä Juho Ritola puolestaan oli suomalaisia huippuhiihtäjiä 1800-luvulla. Mistä kyse? Ottavatko vain miehet palkinnon arvoisia kuvia? Vuoden kuvajournalismi -kilpailussa jaettiin kaikkiaan 18 palkintoa. Kaikki voittajakuvat olivat mieskuvaajien teoksia. Eivätkö naiset osaa vai eivätkö he osallistu? Suomen kuvajournalistit (entinen Suomen Lehtikuvaajat ry) on järjestänyt perinteistä Vuoden lehtikuvat -kilpailua vuodesta 1962 lähtien, ainoastaan kilpailun nimi on muuttunut. Kilpailussa jaettiin nyt kaikkiaan 18 palkintoa. Kaikki nämä voittajat tai kunniamainitut kuvat ovat mieskuvaajien teoksia. Huomattiinko tätä lopputuloksen ratkettua, Suomen kuvajournalistit ry:n toiminnanjohtaja Ira Launiala ? – Kyllä se huomattiin. Tämä on jo toinen vuosi peräkkäin, kun näin käy. Sen sijaan kaksi vuotta sitten voittajien sukupuolijako meni suunnilleen tasan, Ira Launiala vastaa ja jatkaa: – Se on valitettavaa, mutta minkäs teet. Tietoisesta valinnasta ei ole kyse. Tuomaristo valitsee voittajat anonyymeista kuvista, ja tänä vuonna ainoastaan yksi tuomareista oli itse lehtikuvaaja, joten tuomarit eivät edes tunteneet kuvia entuudestaan. Viime vuonna yleisön suosikki -sarjan voitti kuitenkin nainen, Meeri Koutaniemi . Tänä vuonna tuomaristoon kuuluivat tanskalainen kuraattori, valokuvahistorioitsija ja KATALOG -lehden päätoimittaja Jens Friis , dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Virpi Suutari sekä Alma Talentin lehtikuvaaja Joel Maisalmi . ”Miehet selvästi tykkäävät kilpailla naisia enemmän.” Ira Launiala haluaa korostaa, että yhdistyksen jäsenkunnassa on tasaisesti sekä miehiä että naisia, ja alalle on tullut koko ajan enemmän naisia. Kutsukilpailuun osallistui kaikkiaan 77 valokuvaajaa 1 794 kuvalla, mutta suurin osa osanottajista oli miehiä. – Kaksi kolmasosaa kilpailuun osallistuneista oli miehiä, vaikka olemme oikein erikseen kannustaneet naisia mukaan. Miehet selvästi tykkäävät kilpailla naisia enemmän, Launiala sanoo. Vuoden kuvajournalistiksi valittu Touko Hujanen valittiin vuoden kuvajournalistiksi myös viime vuonna. Hänkään ei ole ensimmäinen palkinnon useamman kerran voittanut kuvaaja kilpailun historiassa. Hannes Heikura voitti Vuoden lehtikuvaaja -sarjan 2000-luvulla peräti kolmasti. Kilpailu toimii kutsukilpailuna Suomen kuvajournalistit ry:n jäsenille. Uusi kuvajournalisti 2019 ja Video 2019 -sarjoihin voivat osallistua myös yhdistyksen ulkopuoliset henkilöt. Palkintojen arvo on tuhat euroa, ja Vuoden kuvajournalistin palkinto 2 000 euroa. Koronaviruksen takia järjestäjät joutuivat peruuttamaan kilpailun julkistamistilaisuuden. Myös suunniteltu näyttely Sanomatalossa siirtyy myöhempään ajankohtaan. Lue myös: Vuoden paras lehtikuva muistuttaa, että maailma ei ole pelkkää katastrofia vaan myös hyviä asioita tapahtuu