Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kuilua on jo siirretty, mutta kuilua kohti kiihdytetään yhä – Euroopan on aika heittää James Dean pois ratin takaa

Britannian pääministerin Theresa Mayn kunniaksi on sanottava ainakin yksi asia: hän ei anna helposti periksi. Kolmatta vuotta hän siivoaa sotkua, jonka hänen edeltäjänsä ja konservatiivipuoluetoverinsa David Cameron järjesti lupaamalla kansalle päätösvallan maan EU-jäsenyydestä. Cameron lähti Downing Street 10:stä vihellellen. May istuu siellä nyt seitsemäntuntisia kokouksia yrittäen epätoivoisesti löytää ulospääsyä umpikujasta. Tiistai-iltana hänellä oli tätä varten kaksi uutta ajatusta: uusi lykkäys brexitille ja neuvotteluja oppositiossa olevan työväenpuolueen puheenjohtajan Jeremy Corbynin kanssa. Jälkiviisaasti voisi kysyä, eikö oppositio olisi kannattanut ottaa mukaan jo kaksi vuotta sitten, kun keskustelut eroamisjärjestelyistä Euroopan unionin kanssa aloitettiin. Mutta koko valtiohan käyttäytyy nyt kuin prosessi olisi vasta alussa. Parlamentin alahuoneessa on äänestetty muun muassa siitä, pitäisikö Britannian pysyä tulliliitossa EU:n kanssa tai säilyä osana sen sisämarkkinoita, joilla työvoima, kauppatavarat, pääomat ja palvelut kulkevat vapaasti jäsenmaiden välistin rajojen yli. Niitä olisi pitänyt pohtia toissa vuonna. Pohdittiinkin. Eikä niille löytynyt riittävää kannatusta silloinkaan. Mieleen nousee väistämättä legendaarinen "chickie run" -kohtaus elokuvasta Nuori kapinallinen ( Rebel Without a Cause ,1955). Siinä James Dean ja hänen vastustajansa ajavat autoillaan vauhdilla kohti äkkijyrkännettä. Voittaja on se, kumpi uskaltaa hypätä kiitävästä kärrystä lähempänä reunaa. Huonostihan siinä käy. Brexit-viivyttelyssä ollaan jo yli viikko sitten päädytty kuilun reunalle. Reunaa on silti pystytty siirtämään kerran, ja nyt sitä siirrettäneen toistamiseen. Britannian ja EU:n ei ole pakko leikkiä nuorta kapinallista. Unionissa on ennenkin osattu joustaa, tulkittu sääntöjä ja haettu järkiratkaisuja vaikka tilanne vaikuttaa mahdottomalta ja aika on kuluvinaan loppuun. Tähän mennessä Britanniassa kaikelle on sanottu ei, mikä tarkoittaa samalla, että jokainen vaihtoehto on edelleen olemassa. Äkkierokin on torjuttu mutta hyvin mahdollinen. Se olisi vahingollisin sekä Britannialle että muulle EU:lle. Suomikin kärsisi. Nyt tarvitaan pidempi jatkoaika kuin mihin sääntöjen ahdas tulkinta antaa mahdollisuuden. Siksi uusi kansanäänestyskin voi olla tarpeen.