Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

”Minulle on mahdotonta sanoa, mitä tyyliä maalaukseni ovat” – Kulttuurin moniosaaja Tapio Parkkinen valitsee töidensä värit oman makunsa mukaan

Ravintola Henriksin seinällä Satamakadulla on parisen kuukautta värien runsautta. Esillä on nyt Tapio Parkkisen naivistisia maalauksia, joissa tapahtuu kuitenkin jotain outoa. – Isoisäni oli tataari, ja sitä verta minullakin on. Joku asiantuntija voi sanoa, ettei noita värejä voi laittaa vierekkäin, koska ne eivät ole vastavärejä eivätkä soinnu yhteen, mutta minun silmääni ne sointuvat. Tapio Parkkinen on mieltynyt tataarien tuhat vuotta vanhaan musiikkiin. Pentatoninen sävelasteikko viehättää myös. Vanhat tataarilaulut kertovat aina hiekkateistä, kaipuusta kotiin, unelmasta päästä Volgan rantojen koivikkoihin ja alituisista sodista. – Joskus kai kuvittelin, että maalauksilla voisi elää, mutta tivolihommat pitivät leivän syrjässä. Tämä on toinen taidenäyttelyni. Ensimmäinen oli Komediateatterilla, kun saimme Tampellan juhlatalon. Rimani on ollut korkealla. Tapio Parkkinen on tutumpi teatterikuvioista. Hän on ohjaaja ja käsikirjoittaja. Näytelmiä on syntynyt viitisenkymmentä. Televisiokäsikirjoituksia saman verran. Lisäksi on syntynyt oopperalibrettoja. – Olen maalannut ja piirtänyt aina. Minulla on puhelimen luona aina lehtiö, johon piirtelen sillä aikaa, kun juttelen. Saara Sinivuori maanitteli Tapio Parkkiselta näyttelyä vuoden päivät, kunnes hän taipui. – Maalaamiseen minulla on rutiinia, koska olen tehnyt paljon lavastuksia. Jotkut töistä ovat sukua naivismille, mutta niitä on vähän. Enemmän tyylini on surrealismi. Minulle on mahdotonta sanoa, mitä tyyliä maalaukseni ovat. Sanokoot sen muut. On jotain tavallista, mutta sitten siitä on jujuna jotain tosi outoa. Venäjänjuutalais-ranskalainen taidemaalari Marc Chagal on minun mieleeni. Tapio Parkkinen aloitti taiteellisen uransa Tampereen Teatterissa näyttelijäharjoittelijana vuonna 1961. Vuosina 1966–1969 hän suoritti Teatterikoulun ohjaajalinjan. Parkkinen ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1979. 1980-luvulla Parkkinen kirjoitti ja ohjasi Ilmajoen Musiikkijuhlille Jokioopperan. Parkkinen on kirjoittanut useita näytelmiä. Vuonna 1974 kantaesitettiin komedia Pirtua, pirtua. Parkkinen oli mukana perustamassa lastennäytelmiä esittävää Teatteri 2000:a. Hän oli mukana sen toiminnassa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1991 Parkkinen perusti Esko Raipian kanssa Tampereen Komediateatterin, jota hän myös johti sen alkutaipaleella.