Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Rehtori ja yrittäjä: Elinikäinen oppiminen on sanahelinää nuorille – Alle 30-vuotiaat elävät maailmassa, jota sävyttää kilpailu ja uravalinnan ehdottomuus

Elinikäinen oppiminen on kaunis mantra, jota suomalaisessa yhteiskunnassa toistetaan. Sitran Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019 -kyselynkin mukaan suomalaisten mielestä elinikäinen oppiminen on perusoikeus ja laaja yleissivistys on arvo sinänsä. Alle 30-vuotiaat elävät silti maailmassa, jota sävyttää kilpailu, uravalinnan ehdottomuus, tehokkuuden ja elämän suunnan tietämisen vaatimus. Elinikäisen oppimisen ihanne on päätöksentekijöiden tasolla heitetty kolisten romukoppaan nuorten kohdalla. Yläasteella nuoret kuvittelevat, että pitäisi valita viisaasti lukioaineet, jotta polku tulevaan ammattiin varmistuu. Ahdistaa. Lukiossa täytyy valita monipuoliset, laajat oppimäärät lukiokursseista ja raataa hyvien arvosanojen eteen. Ei tietämisen riemusta, vaan tulevaisuuden turvaamisen pakosta. Paineet ovat kovat, minkä opettajat näkevät lukiolaisten kasvavina jaksamisen pulmina. Viesti on selvä – valitse laajasti, valmistu nopeasti. Sen sijaan viestin pitäisi olla – valitse hyvä nyt, kuuntele itseäsi, yo-arvosanat eivät määrittele sinua. Jatko-opintoihin on monta väylää. Kynnys lukiosta opiskelujen kautta työelämään on kova, korkea ja kapea. Korkeakoulujen sisäänpääsy on entistä enemmän kiinni ylioppilastodistuksen arvosanoista. Toinen vaihtoehto on pääsykoe. Sen roolia on pienennetty ja halutaan pienentää edelleen. Tänä vuonna koronaviruskriisi oli iso harppaus tällä saralla. Eteen- vai taaksepäin, se on jo eri kysymys. Winston Churchill sanoi aikoinaan, että toimimattomista valtiomuodoista demokratia on toimivin. Yliopistojen sisäänotossa pääsykoe on toimimattomista järjestelmistä toimivin. Puutteistaan huolimatta se mittaa sekä motivaatiota että osaamista. Jos soveltuvuuskoe on osa kokonaisuutta, pääsykokeen ylivoimaisuus “paperivalintaan” nähden kasvaa. Nuoret vapautuisivat lukiossa kohtuuttomiksi kasvaneista suorituspaineista. Se antaisi mahdollisuuden myös vuosien jälkeen hakea opintoihin, jotka on huomannut omakseen vasta myöhemmin. Kun yliopistojen oppilasvalintaa kehitetään, pitäisi taata, että vähintään puolet uusista opiskelijoista tulee sisään pääsykokeen kautta. Ennen kaikkea on aika herätä miettimään, miten puhumme oppimisesta ja koulutuksesta nuorten ihmisten kohdalla. Miksi sieltä puuttuu salliva ja monipolkuinen keskustelu? Myös nuorilla on oikeus nähdä elämänsä kokonaisuutena. Valinnat, jotka he tekevän opintojensa ja ammatinvalintansa suhteen eivät ole lopullisia. Ne ovat vain tien alku, jossa on lupa muuttaa mieltään, erehtyä, innostua jostain uudesta ja vaihtaa suuntaa. Ehkä silloin lukiossa nuoret näkisivät muitakin polkuja kuin ne kaikkein kovimman karsinnan alat. Kun olisi lupa vaihtaa, ensimmäiseen “uraan” ei kasaantuisi niin kovia paineita. Tuija Flinck on Tampereen yhteiskoulun lukion rehtori ja Marja Heinonen on yrittäjä.