Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Vasta Komediateatterin katsomossa tajuaa, miten ikävä teatteriin on ollut – Aladdinissa on puutteensa, mutta matka taikamaahan kannattaa silti tehdä

Komediatetterin katsomon hämärtyessä kehon ja mielen valtaa ilo: mikä onni, että Tampereella pääsee pitkän kevään ja alkukesän jälkeen taas ihan oikeaan teatteriin! Katsomopaikoista on myyty vain joka kolmas, ja eri seurueet pitävät toisiinsa parin penkin verran etäisyyttä. Lämpiössä haisee käsidesi. Erityisjärjestelyistä huolimatta hämärtyvä katsomo herättää tunteen, että kaikki on taas kohdallaan – ainakin juuri nyt. Mielessä Disney Heti ensimmäinen näyttämökuva saa kuitenkin vieressä istuvan lapsikatsojan hämmentymään: alkuasetelma ei ole hänen muistamastaan Aladdinista tuttu. Itsellenikin Aladdin tuo ensimmäiseksi mieleen Disneyn version, jossa varasteleva katupoika tapaa Akraban torilla prinsessa Jasminen ja rakastuu. Komediateatterin Aladdin on kuitenkin dramatisoitu suoraan Tuhannen ja yhden yön tarinoista . Tässä versiossa Aladdin on kelvoton räätälin poika, jonka laiskuus ajaa isän häpeämään itsensä hengiltä. Laiskurin elämä mullistuu, kun hän saa käsiinsä taikalampun ja rakastuu sulttaanin Bedrulbudur-tyttäreen. Kliseitä ja pierukohtauksia Parissa minuutissa lapsikatsojankin hämmennys vaihtuu mielenkiinnoksi. Viimeistään Onni Reilinin näyttelemän ilkeän velhon ja Janika Peltolan mystisen sokean hahmon kohtaaminen saa katsomossa aikaan käsin kosketeltavan jännityksen. Reilu puolitoista tuntia hujahtaa hetkessä. Jännityksen lisäksi tarjolla on myös useammat takuuvarmat naurut. Lapsiyleisö riemastuu, kun Saara Pohjoismäen lampunhenki loihtii prinsessan kanssa hääyötä viettävälle suurvisiirin pojalle pierukohtauksen. Myös aikuisen silmissä hienosti maskeerattu ja puvustettu henki on esityksen hulvattomin ja valovoimaisin hahmo – huolimatta siitä, että monet hänen suuhunsa kirjoitetut repliikit ovat melko kulunutta huumoria. Aladdin ei hurmaa Ylipäänsäkin tekstiä vaivaavat sellaiset kliseiset fraasit kuin ”katosi kuin pieru saharaan”. Paikoin niitä vilisee niin tiuhaan, että asiasta tekee mieli alkaa pitää tukkimiehen kirjaa. Kliseisiä repliikkejäkin enemmän esityksessä häiritsee Aladdinin ja prinsessa Bedrulbudurin epäuskottava rakkaustarina. Aladdin pilaa hengen avustuksella katalasti prinsessan ja tämän alkuperäisen aviomiehen suhteen, ja sen jälkeen prinsessa rakastuu välittömästi itsekeskeiseen laiskimukseen. Sinänsä on virkistävää, että Aladdinin hahmossa on sekä surkimuksen että sankarin piirteitä, mutta dramatisoinnista ja ohjauksesta puuttuu juju, joka saisi katsojan asettumaan Aladdinin puolelle ja ymmärtämään prinsessan lämpimiä tunteita. Melkein kuin matkoilla Puutteista huolimatta katsomossa on valojen syttyessä edelleen onnellinen olo. Teatterin taika on tempaissut ajatukset illan ajaksi pois arjesta ja synkäksi muuttuneesta sadesäästä. Tuntuu melkein kuin olisi ollut matkoilla. Vieressä lapsikatsoja toteaa, että hän on aivan kamalan rentoutunut. Erityisesti tänä kesänä, kun omasta arjesta ei fyysisesti pääse kovin kauas, kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen teatterin taika. ☆☆☆ Tuhannen ja yhden yön tarinoista dramatisoinut Christian Lindroos Suomennos Hannu Mäkelä Ohjaus Panu Raipia Lavastus Oskari Löytönen Pukusuunnittelu Kaisa Savolainen Äänisuunnittelu Janne Pärnänen Valosuunnittelu Jonna Rautala Maskeeraus- ja kampaussuunnittelu Johanna Vänttinen Rooleissa Antti Heinonen, Saara Pohjoismäki, Pauliina Eilola, Janika Peltola, Roope Kuusisto, Onni Reilin Tuotanto Suomen Teatteriopisto. Ensi-ilta 30.6.2020 Tampereen Komediateatterin Päänäyttämöllä