Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kolumni: Kestän kyllä ilman kesälomia, koska minun kohdallani se kuuluu asiaan

Tapasin viime viikonloppuna pitkästä aikaa lukioaikaisen ystäväni. Kävellessämme Helsingin kaduilla ja vaihtaessamme kuulumisia puhe kääntyi kesätöihimme. Totesin vitsaillen, että pisin yhtäjaksoinen ”kesälomani” tänä vuonna kesti yhteensä kolme päivää. Ystäväni vaikutti huolestuneelta ja halusi varmistaa, etten vain uuvuttaisi itseäni liialla työnteolla. Ymmärrän hänen huolensa, ja olen toki itsekin välistä pohtinut, miten mukavaa olisi saada viettää pari viikkoa kesämökillä ilman työhuolia. En kuitenkaan koe kesälomani puutetta harmillisena. Olen opiskelija, joka on astunut työelämään vasta muutama vuosi sitten. Jos minulla on mahdollisuus viettää lomaa, tartun siihen enemmän kuin mielelläni, mutta lähtökohtaisesti olen varautunut siihen, että kun en ole koulussa, teen töitä. Kesäloma ei ole satoja vuosia vanha tapa, vaikka minun ikäisistäni se saattaakin tuntua itsestäänselvyydeltä. Ensimmäistä kertaa vuosilomasta säädettiin vasta vuoden 1922 työsopimuslaissa. Tuolloin loman vähimmäispituus oli seitsemän päivää, ja oli täysin työnantajan päätettävissä, milloin työntekijä sai lomastaan nauttia. Kesälomat sellaisina kuin ne nykypäivänä tunnetaan, ovat olleet suomalaisten saatavilla vasta 1970-luvulta lähtien. Vuoden 1973 vuosilomalaki tarjosi työntekijöille yhteensä neljän viikon loman. Vuonna 1977 lakiin lisättiin vielä viides viikko yli 10 vuotta työsuhteessa olleille. Ajatus siitä, että jokainen työntekijä olisi yhtä lailla oikeutettu pitkään kesälomaan, on, vaikkakin miellyttävä, myös utopistinen. Vaikka pitemmät kesälomat kuuluvat asiaan esimerkiksi opettajilla, on monia, joilla ei ole varaa nauttia lomasta lainkaan. Esimerkiksi yksityisyrittäjille voi olla liki mahdotonta lähteä kesän viettoon, sillä se tarkoittaisi tulojen vähenemistä loman ajalta. Noin vuosi sitten keskustelua herätti Suomen Ylioppilaskuntien Liiton kannanotto "Miksei opiskelijoilla ole oikeutta lepoon ja lomaan?". Kannanotossa pohdittiin, "miksi opiskelijoilla ainoana väestöryhmänä Suomessa ei ole oikeutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon". Vastaukset kannanottoon vaihtelivat. Osa suhtautui siihen myönteisesti, osa vähemmän ymmärtäväisesti. Osa tiedusteli, entä ne henkilöt, jotka työskentelevät nollatuntisopimuksella? Entä ne, joilla ei ole varaa ottaa lomaa omasta yrityksestä? Tai ne, joille lomat maksetaan vain rahana? Totuus on, että lomasta puhuttaessa emme kaikki ole yhdenvertaisia. Loma on tarpeellinen tauko stressaavan työelämän ohessa. Erityisesti tämän kummallisen kevään jälkeen, jolloin paljon energiaa on kulunut uuteen totutteluun. Loman tarve on kaikilla yksilöllinen, mutta itseni kohdalla olen kuitenkin sitä mieltä, että pystyn hyvin elämään seuraavat pari vuotta ilman pidempiä matkoja kesämökilleni, sillä se kuuluu tämänhetkiseen elämänvaiheeseeni. Kirjoittaja on Aamulehden kesätoimittaja.