Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Sijoitetun nuoren vanhempi kertoo: hatkannutta eli karannutta etsivät yleensä vanhemmat

Olen pääasiallisesti samaa mieltä kuin Joni Kumlander mielipidekirjoituksessaan Osa huostaanotetuista nuorista on heitteillä (AL 3.10.). Haluan kuitenkin tuoda näkyviin myös eri näkökulman kuin ammattilainen – jotkin asiat näkyvät kovin eri valossa meille lähimmäisille. Nuorten tavaroita ei saa laitoksessa tarkastaa ilman todella painavia syitä, eikä laitoksen henkilökunnalla ole kiinniotto-oikeutta tai oikeutta jakaa hatkanneen nuoren valokuvaa. Lainsäätäjien tarkoitus on varmasti ollut hyvä, mutta se mahdollistaa huumeiden kuljettamisen laitokseen tai henkilöllisyyden valehtelemisen etsijöille sen jälkeen, kun on vapaasti juossut pois laitoksesta. Kun nuori karkaa eli hatkaa, poliisi antaa pyydettäessä virka-apua laitokselle tai sosiaalipäivystykselle. Pelkkä hatka laitoksesta ei ole peruste millekään, jos nuori ei ole esimerkiksi itsetuhoinen. Käytännössä ilmoitus, että hatkanuoren tiedetään varmasti olevan huumeiden alainen ja väärässä seurassa, ei ole riittävä peruste edes puhelimen paikannukseen. Karanneen nuoren etsiminen on lastensuojelutehtävä, jossa sosiaalihuollon viranomaisen tulee pyytää poliisilta virka-apua. Tämä tarkoittaa käytännössä, että mikäli vanhempi saa selville nuoren olinpaikan ja pyytää apua hätäkeskuksesta, ei hätäkeskus välttämättä edes välitä tietoa poliisille, koska avunpyynnön tulee tulla sosiaalipäivystyksestä tai laitoksesta. ”Väärin ilmoitettu!” Käytännössä etsimisen suorittaa usein vanhempi, koska laitos on yleensä kaukana nuoren kotipaikkakunnalta. Monesti hatka jatkuu, ellei vanhempi saa nuorta puhuttua takaisin laitokseen hyvällä. Aina ei kaikkiin vieraisiin asuntoihin uskaltaisi oikein edes mennä puhumaan, vaikka kyllä me vanhemmat niihin menemme. Hatkanuoret voivat törmätä poliisiin, mutta mikäli vanhempi ei ole huomannut toimittaa nuoren kuvaa poliisille ja sosiaalipäivystykseen, pääsee nuori pälkähästä valehtelemalla nimensä. Alaikäisillä on harvemmin henkilökorttia tai tarvetta kuljettaa sitä mukanaan. Tilanteessa, jossa kaikkien yhteistyö olisi tarpeen nuoren tulevaisuuden turvaamiseksi, kompuroidaan lakiviidakossa ja käytännöissä ja pomputellaan asiaa edestakaisin kuluttaen aikaa ja resursseja. Nuoren hyvinvointi tilanteessa, jossa hän ei itse tajua omaa parastaan, pitäisi olla prioriteetti numero yksi. Ei sen, kuka asiasta ilmoitti hätäkeskukseen ja kenellä on oikeus taluttaa nuori autoon, kenen pitää sitä autoa ajaa ja kuka saa puuttua nuoren tavaroihin. Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä lapsen yksityisyyden suojaamiseksi.