Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Aino Huilaja jätti unelma-ammattinsa ja muutti omistusasunnosta tien päälle – Kahden aikuisen ja koiran pakuelämä vaatii välillä akrobatiaa ja paljon kärsivällisyyttä

Tuuli kohisee, kun Aino Huilaja , 38, vastaa puhelimeen vain kivenheiton päässä Norjan rajasta. Hän seisoo kyläkaupan pihalla Näätämössä Inarijärven koillispuolella. – Piha on täynnä norjalaisia autoja. Ollaan menossa Jäämerelle katsomaan kveenien maisemia. Vielä viime kesänä Huilajalla oli unelmien työpaikka televisiossa ja omistusasunto Helsingin keskustassa. Se oli hänen edellinen elämänsä. Toiselle pitää osata antaa tilaa pakussakin Viime syksystä asti Huilaja on asunut pakettiautossa miehensä Jerry Ylkäsen ja pariskunnan koiran kanssa. Kun kaksi temperamenttista ihmistä asuu samassa autossa, joskus väkisinkin kipinöi. Huilaja ja Ylkänen ovat olleet yhdessä melkein 20 vuotta ja onneksi osaavat jo lukea toisiaan. Puolisolle annetaan tarvittaessa tilaa, ja pakettiautossa se on suhteen elinehto. Sitä paitsi Mersun liukuovea ei voi kunnolla paiskoa. – Voi aloittaa dramaattisesti, mutta sitten muistaa, että autossa on myös koira. Ovi pitää sulkea saattaen, ettei koira jää väliin. Symboliarvo katoaa. Pakuelämän alku otti silti koville, ja pinna oli tiukalla. – Kävimme aivan ylikierroksilla kaikista töistä, auton laittamisesta ja asuntosäädöistä. Olimme onneksi aiemmin tehneet dokumenttisarjan yhdessä. Se oli sellainen mankeli, että kun siitä selvittiin, uskoin että selviämme myös tästä. Oivallus johti tekoihin vasta vuosien päästä Reilu vuosi sitten pariskunnalla ei ollut autoa, eikä Ylkäsellä edes ajokorttia. Molemmat tekivät paljon töitä, Huilaja MTV:n toimittajana ja uutisankkurina, Ylkänen yrittäjänä. Vaikka toimittajan työ oli Huilajalle unelma-ammatti, uraputken loppupuolella hän havahtui usein tunteeseen, että työt pyörivät mielessä liian paljon. Hän alkoi pohtia, voisiko elämässä tehdä muutakin kuin vain sahata samoja kortteleita? – Maailma on vetänyt meitä aina puoleensa, ja kovan työnteon takia rahaa oli kertynyt sen verran, että oli mahdollista tehdä tällainen irtiotto. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin oivallus johti tekoihin. Lopulta viime kesänä, parin vuoden pähkäilyn jälkeen, Huilaja ja Ylkänen ostivat pakettiauton ja Ylkänen meni autokouluun. Kaikkein vaikeinta oli päättää hypätä pois oravanpyörästä, kuten Huilaja itse kutsuu elämänmuutosta. – Kun päätös oli tehty, kaikki muu oli yllättävän helppoa: auton hankkiminen ja rakentaminen ja asuntosäädöt. Syksyllä Huilaja irtisanoutui. Hänestä se oli ainoa vaihtoehto, vaikka työnantaja ehdotti virkavapaan ottamista. – Jos paluupäivä ja -paikka on lyöty lukkoon, en löydä uusia polkuja ja ajatuksia, enkä vapaudu näkemään, mitä haluaisin tehdä elämässä. Ensimmäistä kertaa Huilajalla ei ole mitään odottamassa reissun jälkeen. – Katson, mihin tämä polku vie. Se voi viedä takaisin Pasilaan, mutta yhtä hyvin jonnekin muualle. Yksi tavara, monta eri käyttötarkoitusta Huilajan suhde autoihin ja autoiluun on vaihdellut. Hän varttui Kittilän Kaukosessa, ja syrjäkylällä autoilu oli yhtä luonnollinen osa elämää kuin syöminen ja hengittäminen. Ilman autoa ei päässyt mihinkään, ja Huilaja sai ajokortin samana päivänä kun täytti 18. – Se antoi vapauden ja itsenäisyyden. En ollut riippuvainen vanhemmista tai kavereista. Kun hän muutti etelään, autosta tuli turhake. Huilaja ei olisi voinut kuvitella mitään typerämpää kuin omistaa auton ja ajaa sillä Helsingissä työmatkat Hakaniemen ja Pasilan väliä. Sitten hän ja Ylkänen muuttivat autoon asumaan. Nykyinen koti on varustettu varsin maltillisesti. Sen tärkein kaluste on sänky, jonka kehikon Ylkänen rakensi, ja johon teetettiin patjat mittojen mukaan. Siinä uni maistuu niin hyvin, että pariskunta nukkui autossa jopa silloin, kun he olivat käymässä Huilajan vanhempien luona. Tavaroilla on usein monta eri käyttötarkoitusta. Esimerkiksi pöytäliina toimii myös pimennysverhona. Ruokaa varten on jääkaappi, ja kokkaaminen hoidetaan kaasukeittimellä. Ateriat nautitaan ulkona retkipöydän ääressä. Säilytystilat ovat sängyn alla, ja tiskejä varten on tiskiallas. Siinä voi myös peseytyä, jos ei jaksa viritellä retkisuihkua. Läheskään aina ei jaksa. – Se on luovaa ja vaatii akrobatiaa, Huilaja kuvailee pesuoperaatiota. Vessassa käydään yleensä huoltoasemilla tai puskassa. Tulot pienenivät, mutta niin tekivät myös menot Huilajan ja Ylkäsen aamut ovat tätä nykyä rauhallisia. Lähes poikkeuksetta ne alkavat pitkillä aamukahveilla, yleensä kauniissa maisemissa. Se onkin pariskunnan lähes ainoa rutiini, sillä he yrittävät välttää kaikenlaisia aikatauluja ja tehdä mahdollisimman vähän töitä. – Muuten olisin koko ajan töissä, ja tekisin huonommissa olosuhteissa samaa työtä, jonka jätin. Siinä ei olisi mitään järkeä. Taloudellisessa mielessä irtisanoutuminen jännitti, mutta parissa kuukaudessa Huilaja huomasi, että rahat riittävät. Tulot ovat pienemmät kuin ennen, mutta niin ovat myös menot. Säästökassaan ei ole tarvinnut toistaiseksi kajota. Huilaja kirjoittaa harvakseltaan kolumneja ja on tehnyt satunnaisia juttukeikkoja pääasiassa entiselle työnantajalleen. Pariskunta tekee lisäksi podcastia pakuelämästään, ja työn alla on kirja samasta aiheesta. Se on tavallaan matkakirja, joka alkaa ajasta ennen lähtöä tien päälle. – Se on myös päänsisäinen matka, joka kertoo oravanpyörän jättämisestä ja uuden elämäntavan löytämisestä. Käsikirjoituksen on määrä olla valmis syksyllä. – Toivottavasti siihen mennessä syntyy joku johtopäätös, onko opittu mitään! Reissussa Huilaja ja Ylkänen patikoivat paljon. Kesän aikana on tarkoitus vaeltaa ainakin Hetasta Pallakselle ja ehkä käydä Käsivarren maisemissa. Matkalla Näätämöön pariskunta myös haaveili melomisesta Inarin kauniilla vesillä. Ajaessa he katselevat maisemia ja juttelevat. Ratin takana on yleensä Ylkänen. – Ennen pakua minä ajoin kaikki reissut. Jerry maksaa nyt velkaa. Pakuissa asuvat eivät halua elää sitten kun -elämää Edellisestä elämästä Huilaja kaipaa eniten kavereitaan. Yhteyttä voi toki pitää eri välineillä, mutta mikään ei korvaa kohtaamista kasvokkain. Pakuelämän aluksi pariskunta suuntasi Eurooppaan. Kevättalvella iski koronapandemia, ja he muun muassa olivat karanteenissa Pyreneillä, ennen kuin pääsivät ajamaan takaisin Suomeen. – Kun palasimme Euroopasta, kävimme nopeasti Helsingissä. Oli ihana nähdä kavereita, mutta yksi yö kaupungissa riitti. Etelä-Euroopassa pakuelämä on yleisempää kuin Pohjolassa, ja parkkipaikoilla on syntynyt uutta tuttavapiiriä. Huilaja ja Ylkänen oppivat nopeasti, että pakueläjät voi jakaa erilaisiin tyyppeihin. – On meikäläisiä, jotka ovat nuoremmalla iällä jättäneet työnsä tai hektisen elämän ainakin hetkeksi. Lisäksi pakuissa asuu niitä, jotka reissaavat harrastuksen, kuten kiipeilyn, laskemisen tai surffauksen takia. Sitten on eläkeläisiä, ja lopuksi elämäntapahippejä, joilla auto hädin tuskin liikkuu, kun nämä nauttivat elämästä. Ajatusmaailma on kaikilla samantyyppinen. Ei haluta elää sitten kun -elämää. – Tehdään asioita nyt, ja katsotaan mitä sen jälkeen tapahtuu. Varsinaisia sydänystäviä on tullut muutama. Heidän kanssaan Huilaja ja Ylkänen pitävät yhteyttä säännöllisesti. – Tänä aamuna saatiin viesti saksalaismieheltä, johon tutustuttiin. Hän oli juuri avannut kotiovensa kuuden kuukauden poissaolon jälkeen ja ihmetteli, mitä nyt. Kuten lähes kaikilla ryhmillä, myös pakueläjillä on omat someympyränsä. Irtioton tarkoitus on kuitenkin myös vähentää netissä roikkumista. Siksi Huilaja pysyttelee erossa someryhmistä. Vaikka ryhmissä keskustelu on yleensä hyvää, Huilaja ei nyt halua nähdä somelynkkausta. – Huomaan jääväni sinne kiroilemaan tunniksi tai kahdeksi, tai seuraan keskusteluja ja verenpaine nousee. Siitä ei jää käteen oikeastaan mitään hyvää. "Älä ota Instagramia liian vakavasti" Kun Huilaja ja Ylkänen muuttivat pakuun, heillä ei ollut aavistustakaan, miten kauan pakuelämää kestää. Ei ole vieläkään. Pariskunnalla on edelleen asunto Helsingissä. Se on annettu vuokralle ja vuokralaisille on sanottu, että omistajat eivät ole tulossa ihan heti takaisin. – Ajattelemme, että tämä on elämäntapa, jota kestää toistaiseksi. Kesä on tarkoitus viettää napapiirin pohjoispuolella, sillä Ylkänen on suuri Lapin ystävä. – Minulla on täällä juuret, joten minun ei tarvitse erikseen fanittaa Lappia, Huilaja sanoo. Huilaja on erittäin tyytyväinen, että pakuelämä on kestänyt näinkin pitkälle, ja vielä tyytyväisempi, että se jatkuu ainakin syksyyn asti. Silloin on tarkoitus suunnata itäiseen Eurooppaan, mikäli koronatilanne sen sallii. Lopuksi Huilaja antaa vielä pakuelämästä kiinnostuneille pari vinkkiä. Se ensimmäinen on jo kerrottu: Tärkeintä on päättää lähteä. Lisäksi kannattaa hankkia luotettava auto. Ja Instagramin #vanlife-postauksia ei kannata ottaa liian vakavasti. – Siellä näkee ihania rakennelmia, mutta alkuun pääsee aika vähällä. Vapaus on ihan yhtä hyvää, vaikka olisi vain patja pakun lattialla. "Ennen pakua minä ajoin kaikki reissut. Jerry maksaa nyt velkaa."