Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Moron kolumnisti Olli Helen harmittelee KOK:n jäykkäniskaisuutta: ”Hervannan vesitornista olisi voitu vedellä komeita siivuja v-tyylillä.”

Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin uutisen määritelmä muuttuu. Ennen pidin uutisena upouutta mielenkiintoista asiaa, mutta nyt superskuuppi on ikivanha juttu, jonka syvimmän merkityksen oivaltamisen vain vuosikymmenten perspektiivi mahdollistaa. Näkökulmallisesta kuperkeikasta johtunee sekin, että Aamulehden vakipalstoista suosikkini on ”50 vuotta sitten”. Elän juuri nyt vuoden 1970 talvea ja seuraan kämmenet hiessä Tampereen valmistautumista kamppailemaan vuoden 1976 talviolympiakisojen isännyydestä. Olin jo silloin reaaliajassa aikamies ja tähyilin kohtalaisen aktiivisesti maailmanmenoa, mutta nyt huomaan, ettei moni tiedon herkkumuru tarttunutkaan tajuntaan. Yksi olympiahakijan suurista ongelmista oli mäkihyppy. Tahmelassa oli hoppa, mutta se ei täyttänyt Kansainvälisen olympiakomitean vaatimuksia suurmäeksi ja mahdollinen normaalimäkiehdokas oli ehditty purkaa Liisankalliolta Kalevan kirkon tieltä. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Aamulehti uutisoi vuoden 1969 lopussa, että jos kisat saadaan, Hervantaan rakennetaan yhdistetty vesitorni-hyppyrimäki. Alkutekijöissään olleelle Tampereen tytärkaupungille kaavailtiin muutenkin näkyvää roolia talvikisoissa, sillä sinne suunniteltiin olympiakäyttöön myös urheiluhallia, joka olisi jopa ”tavallista koulun voimistelusalia kookkaampi”. Hervannan kunnianhimoiset hankkeet unohtuivat nopeasti ja mäkiä ryhdyttiin piirtelemään Villilän Mustassavuoressa sijainneeseen rakennusliike Auttilan vanhaan soramonttuun. Ensin sinne piti rakentaa vain pikkumäki, mutta kunnan insinööri ja teknikko vilkaisivat paikkaa ja totesivat tilaa olevan suurmäellekin. Soramonttu oli logistisesti oiva valinta, sillä pohjoismaisia hiihtolajeja soviteltiin samoille kulmille Lamminpään metsiin, missä jo oli latuja ristiin rastiin. Tampere haki olympiakisoja tosissaan. Sen verran kaupunginkansliassa omien hartioiden kantokykyä kuitenkin epäiltiin, että rakkaan naapurin pääkaupungin Moskovan kanssa solmittiin ajan hengessä yya-sopimus. Neuvostoliiton urheilukomitean ja olympiakomitean puheenjohtajat Valentin Aljohin ja Konstantin Adrianov matkustivat Tampereelle perustamaan junttaa, jolla oli kaksi tehtävää: vuoden 1976 talvikisat Tampereelle ja saman vuoden kesäkisat Moskovaan! Suunnitelma kaatui KOK:n jäykkäniskaisuuteen. Tampere ei olisi pystynyt järjestämään alppilajeja kotimaassa, joten kisat annettiin Innsbruckiin Alpeille. Meille riitti yksi yritys, mutta Moskova oli sitkeämpi ja otti kisansa neljä vuotta myöhemmin. Jos KOK olisi osannut haistaa tulevat tuulet, Tampere tunnettaisiin nyt kautta universumin kaupunkina, joka paransi olympiakisojen mammuttitaudin – ja Hervannan vesitornista vedeltäisiin komeita siivuja v-tyylillä. Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.