Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Läheinen kirjoittaa, miten nuoren halu opiskella kahdessa oppilaitoksessa ajoi vaikeuksiin – Pompottelu johti aiempien ylioppilaskirjoitusten mitätöintiin

Lukiokoulutus on ollut viime vuosina monien muutosten kohteena. Muutokset ovat merkinneet lukiolaisille lisääntyvää vastuuta omien opintojen edistämisessä. Nuorten heittäminen kylmään veteen, kun juridinen täysi-ikäisyys saavutetaan, ei palvele nuorta, eikä sen enempää yhteiskuntaa. Yhteiskunnalle koulupudokkaat maksavat satoja tuhansia ja jopa miljoonia euroja, joten lukioissa on panostettu oppilaan ohjaukseen. Tämän lisäksi esimerkiksi Tampereella toisen asteen oppilaitosten yhteistyön kerrotaan olevan laajaa ja joustava opintojen kulku mahdollista. Tällaista mahdollisuutta hyödynsi minulle läheinen nuori. Nuori oli käynyt lukiota jo niin pitkälle, että ylioppilaskirjoituksista puuttui yksi aine, ja tämä oli lain perusteella mahdollista suorittaa keväällä 2020. Syksyllä 2019 hän löysi mieleisensä ammattikoululinjan, johon oli joustava haku syyslukukaudella ja nuori päätti kokeilla onneaan. Onnekkaasti hänelle aukeni paikka tavoittelemallaan linjalla. Nyt tulee kuitenkin kapuloita rattaisiin ja vaikeuksia nuoren tielle. Lukiossa tulkitaan, että nuori vaihtoi koulua, eikä ole enää heidän oppilaansa. Tämä merkitsi, että lukiossa nuoren ilmoittautumista viimeiseen yo-kirjoituskertaan ei tehty ylioppilastutkintolautakuntaan. Sen sijaan palloteltiin nuorta ilmoittamalla, että uusi opinahjo hoitaa ilmoittautumisen. Ammattikouluilla on kuitenkin hyvin vähän osaamista ylioppilaskirjoituksista ja he tekevät aina yhteistyötä jonkin lukion kanssa. Jokainen voi kuvitella, kuinka vaikeaksi asiat menevät, jos yhden nuoren asiaa hoitaa vielä yksi uusi oppilaitos, kun aikataulut ovat tiukat ja oppilaan tietojen siirtäminen vie oman aikansa (digitalisaatiosta huolimatta tai sen vuoksi). Ammattikoulussa pyrittiin mallikkaasti edistämään nuoren asiaa, eikä heitä voi yrittämisestä moittia. Lopputulos on, että yksikään oppilaitos ei hoitanut ilmoittautumista ja ylioppilaskirjoitusten aikaraja tuli vastaan. Nuoren aiemmat suoritukset mitätöitiin. Ylioppilaskirjoitukset on suoritettava kolmen peräkkäisen lukukauden aikana. Koska asiat mutkistuivat, pyysi nuori läheistensä apua. Kun läheisten on ryhdyttävä ajamaan nuoren asiaa, niin sen sijaan, että lukiossa koettaisiin moraaliseksi velvollisuudeksi edistää nuoren etua, he ryhtyivätkin kyseenalaistamaan nuoren oman tahdon ja tulkitsevat, että yo-kirjoitukset ovatkin läheisen intohimo. Tulkinta on väärä ja osittain jopa röyhkeä. Kaiken kaikkiaan prosessi on ollut hämmentävä. Voin kertoa, että ratkaisujen ja mahdollisuuksien löytäminen ei kuulu lukion, eikä sen enempää ylioppilastutkintolautakunnan tehtäviin. Perusongelmana prosessissa korostui lukion haluttomuus järjestää nuorelle paikka kirjoituksiin, koska nuori ei ole enää ”lukion oppilas” ja läheinenkin selvästi ärsyttävä. Lukuisten yhteydenottojen jälkeen nuoren yo-kirjoitukset tullaan suorittamaan lukiossa, jossa myös opinnot on suoritettu, mutta kirjoitukset on nyt aloitettava alusta. Kiirettä pitää, sillä maanpuolustus odottelee nuorta suorittamaan velvoitteensa. Enää en ihmettele lainkaan, miksi meillä on hyvin paljon syrjäytettyjä nuoria. Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä nuoren yksityisyyden suojelemiseksi.