Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

70-vuotias optikko lähtee yhä joka aamu kahdeksaksi töihin: ”Lopetan sitten, kun en erota enää vasenta oikeasta”

Optikko Mikko Knuuttila pyörittelee päätään. Yksityinen optikkoliike alkaa olla Tampereella harvinaisuus. Ala on viime vuosikymmeninä voimakkaasti ketjuuntunut, kun pörssiyhtiöt ovat laajentuneet ja ostaneet markkinoilta pois yksityisiä pieniä yrityksiä. Knuuttilan Tampereelle vuonna 1978 perustama Näkökenttä on pystynyt menestymään itsenäisenä koventuneesta kilpailusta huolimatta. – Katteet ovat nykyään hyvin pienet. Uskon, että yksityisten liikkeiden määrä pienenee entisestään tulevaisuudessa. Voi tosin käydä myös niin, että kun ikääntyneet omistajat haluavat luopua, liikkeiden myyminen eteenpäin ei enää onnistukaan. Parhaat liikepaikat on jo myyty ketjuille, pohtii Knuuttila alan muutosta. Knuuttila jos kuka tietää mistä puhuu. Hän aloitti optisen alan opinnot Helsingissä tasan 50 vuotta sitten. Oman liikkeen hän perusti Tampereen Hämeenpuistoon vuonna 1978, ja vuodesta 2004 lähtien myymälä on toiminut Hallituskadun ja Kuninkaankadun kulmassa. Viisitoista vuotta sitten Knuuttila siirsi yrityksensä vetovastuun tyttärelleen Kaarille . Isä jatkaa pienosakkaana, ja tulee töihin joka arkiaamu niin kuin aina ennenkin tarkasti kello 8.10. Joinakin päivinä hän tosin karkaa harrastustensa pariin jo lounaan jälkeen. –  Haen postin sillä aikaa, kun Kaari vie poikansa päiväkotiin. Sitten saan aamulla juoda rauhassa kahvit ja pyörittää hiomakonetta ennen kuin asiakkaat saapuvat. Ei minulla ole mitään kiirettä eläkkeelle. Isoisäkin piti kauppaa Jalasjärvellä vielä lähes 90-vuotiaana. Tästä on tullut minulle elämäntapa. – Olen sanonut tyttärelleni, että sitten kun minulla alkaa käsi täristä enkä erota enää oikeaa vasemmasta, annat minun enää juoda kahvia. Linsseissä on eroja Knuuttila on joutunut pohtimaan paljon yksityisten optikkoliikkeiden ja ketjujen välistä kilpailuasetelmaa. Ketjujen aggressiivinen mainonta ei häntä selvästikään miellytä. Toinen linssi ilmaiseksi, kehykset –70 prosenttia ja muut houkuttimet ovat kokeneelle alan taitajalle ihmetyksen aihe. Knuuttila korostaa, että linsseissä ja kehyksissä on valtavat laatuerot. Edullisimmissa linsseissä näköalue voi olla hyvin kapea, kun parhaimpien linssien näköalue on lähes rajaton. – Halvimmissa linsseissä käytetään 10–15 vuotta vanhaa tekniikkaa. Niitä sitten myydään Suomessa alennuksella. Joskus Knuuttilan voi kuulla pajassaan myös loivasti kiroavan, kun hän yrittää sovittaa laatulinssiä ”ämpärimuovista” valmistettuihin halpakehyksiin. – Olen yrittänyt tehdä oman työni aina niin, ettei kukaan tule jälkikäteen moittimaan tyttärelleni, että isäsi teki sitä sun tätä. Sain aikanaan isältäni neuvon, että rehellisyys maan perii. Sitä olen noudattanut. Knuuttilaa pohtii, ettei optikkojen koulutus ole enää samanlaista kuin hänen opiskeluaikanaan. Nykyään valmistuvat optometristit ovat terveydenhuollon ammattilaisia. Knuuttilan valmistuessa option työ oli hyvin pitkälle vielä käsityöammatti. – Nykyään valmistuvilla ei ole juurikaan enää verstasosaamista, ellei käy sellainen onni, että sattuu saaman hyvän harjoittelupaikan. Knuuttilan omaan pitkään uraan mahtuu monenmoisia kohtaamisia ja sattumuksia. Yllättävin tapaus ajoittuu vuoteen 1986, kun Neuvostoliiton varapääministeri Ivan Arhipov oli vierailulla Tampereen Lokomolla. Kesken kaupunginjohtaja Jarmo Rantase n isännöiman vierailun Arhipov onnistui rikkomaan silmälasinsa ja kukapa muu tämän pulasta pelasti kuin Knuuttila. Tästä sattumuksesta on optikkoliikkeen takahuoneen seinällä muistuttamassa yhä kaksi kehyksiin laitettua lehtileikettä.