Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kampaaja loihtisi hiuksiini vaikka sateenkaaren värit, mutta en halua värjäystä enää

Omasta päästä kirjoittaminen voi tuntua pinnalliselta, mutta joskus on hyvä raapaista pintaa syvemmältä sitä, mikä on lähinnä. Kun katson peiliin, näen harmaan raidoittaman otsatukan. Muusta en tiedä, sillä sivu- ja takahiukset näkyvät vain muille. Kampaaja loihtisi nykytekniikalla hiuksiini vaikka sateenkaaren värit, mutta en halua värjäystä enää. Onko tilanteeni outo? Päätin tutkia asiaa läheltä eli netistä. Osuin teksteihin, joissa asiaa puivat 30 vuotta itseäni nuoremmat. Harmaa oli taannoin nuorten naisten haluamien hiusvärien ykkönen. Siksi vaikuttaa huolestuttavalta, että he pitävät hiustensa luonnollista harmaantumista asiana, josta ei saa puhua. Toki muistan hetken, jolloin hiukseni huusivat uutta värjäystä ja luulin kirkkaana loistavaa hiusta kauniiksi raidaksi. Se paljastui harmaantuneeksi hiukseksi. Nyppäsin ainokaiseni pois ja juoksin näyttämään sitä puolisolleni. Onneksi kyseessä oli juuri hän, sillä harmaa hius sai sille kuuluvan roolin. Harmaan kauhistelu tuntui naurettavalta ihmiselle, joka on sairauden vuoksi menettänyt kaikki hiuksensa, eivätkä ne enää koskaan kasva takaisin. On syytä pohtia, miksi saamme harmaita hiuksia vääjäämättömästä asiasta. Tosin oma pohdintani jää lyhyeksi, sillä 57 vuoden iästäni huolimatta kuulun ihmisiin, joiden lähisuku on jo ikuisuuksia halkonut hiuksia oman ulkonäkönsä vuoksi – ja minä muiden mukana. Kyse ei ole nykykaupallisuudesta, vaan sukupolvelta toiselle kulkeneesta taakasta. Katson etätyöpöydälläni valokuvaa, joka on otettu äidistäni sodanjälkeisessä Suomessa. Siinä äidilläni on jokainen hiussuortuva kohdallaan. Paita on silitetty ja helmet hohtavat kaulalla. Mitä tuo vaati häneltä? Se vaati esimerkiksi sopivan lämpöistä ranstakkaa eli hiilihankoa, jonka ympärille oli kääritty suojaksi voipaperia. Hiustenkiharrin oli valmis. 18 vuotta sitten kuollut äitini katsoisi siskoineen minua pitkään, jos näkisi nykytyylini. Katse seurasi minua myös pari vuotta sitten, kun päätin selvittää, miltä luonnollinen hiusvärini näyttää. Olin hetken vaiti, katsoin merkitsevästi takaisin ja jätin hiukseni värjäyttämättä. Pääasia on , että värjätyn tai luonnollisen värisen hiuksen alla ymmärrämme, että oma persoona saa tulla esille. Jumpan tätä kohti voi aloittaa, kun katsoo itseään peilistä. Sieltä katsoo takaisin ihan hyvä tyyppi. Hymy itselle tarttuu muihinkin ja se viestii, että kaikki ovat ok sellaisina kuin ovat. Nuorten tilanne näyttää helpottuvan maailmanlaajuisesti, mikä on hyvä. Luonnollisesti harmaantuvista hiuksista on syntynyt ne hyväksyvä liike. Nuoret lataavat nettiin kuvia, joissa harmaita ei peitellä.