Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mihin unohtuivat maskit Tampere Filharmonian konsertissa? – Tampere-talossa on siirrytty maskisuositukseen, mutta sen noudattaminen alkoi kehnosti

Nyt kannattaa yleisön herätä, jos konserteissa halutaan jatkossakin käydä! Tampere Filharmonia ja Tampere-talo ovat ottaneet maskisuosituksen käyttöön koronaviruksen vastaisessa taistelussa, mutta yllättävän harva noudatti tätä suositusta Tampere Filharmonian konsertissa torstaina. Isossa salissa oli nyt runsaat parisataa kuulijaa, mutta maskeja näkyi korkeintaan joka neljännellä kuulijalla. Suositus ei tietysti kirjaimellisesti tarkoita pakkoa, mutta se on kuitenkin voimakas signaali. Kun Tampere-talossa tehdään esimerkillistä työtä turvavälien, desinfioinnin ja hygienian eteen, yleisön voisi ainakin toivoa hoitavan oman osuutensa ja kunnioittavan talon maskisuositusta. Maskisuositus ei myöskään ole mikään ohimennen sutaistu idea, sillä se perustuu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Tampereen kaupungin ohjeistukseen. Ja vaikka ne maskit eivät kauhean miellyttäviä olekaan, niiden käyttö on pieni hinta siitä, että konserttitoiminta voi ylipäätään jatkua edes jossain muodossa. Synkkyyttä ja oikosulkuja Ung Nordisk Music -tapahtumaan kuulunut Tampere Filharmonian konsertti oli musiikilliselta anniltaan korkeintaan kohtalainen. Ennen väliaikaa kuultiin nuoren ikäpolven tuoreita teoksia, jotka kertovat lähinnä hyvästä käsityötaidosta ja orkesterin hallinnasta vailla erityisempää mielikuvituksen lentoa. Suomeen jo nimensä perusteellakin kotiutuneen brittiläisen Finn Shieldsin säveltämä Chthonic tarkoittaa jonkinlaista ahdistavaa ja synkkää alamaailmaa, josta pyritään rimpuilemaan kohti valoisuutta. Soinneissa vuorottelevat uhkaavat sävyt ja dramaattiset iskut. Tanskalaisen Matias Vestergård Hansenin ...through its darkness liikkuu Shieldsin teoksen tavoin pimeydessä, tässä tapauksessa luolassa. Yritys luoda akustisin keinoin vaikutelma luolamaisesta tilasta jäi ainakin minun korviini vähemmän onnistuneeksi. Muutamat lyömäsoitinvärit olivat kiinnostavia. Virolaisen Marianna Liikin odotuksia jo nimellään herättänyt Kurzschluss (Oikosulku) oli kolmikon teoksista sointi-ideoiltaan kekseliäin ja paikoin jopa hauskakin, mikä on monesti haudanvakavan uuden musiikin kohdalla aina piristävää. Autiomaan valot Oma ironiansa oli siinä, että Pohjolan nuorten säveltäjien festivaalin orkesterikonsertin vaikuttavin teos oli 67-vuotiaan amerikkalaisen John Luther Adamsin Become Desert . Se oli valittu UNM-festivaalille edustamaan yhtä näkökulmaa tapahtuman luontoteemaan. Adams on palkittu säveltäjä, jonka musiikki joko sytyttää tai sitten ei. Minimalistista estetiikkaa edustava Become Desert kestää 45 minuuttia, eikä siinä tapahdu ulkoisesti juuri mitään. Autiomaata kuvaava teos on kuin soiva dokumentti paikallaan olevasta luontomaisemasta, jonka ainoat tapahtumat liittyvät vuorokauden eri aikojen valoisuuden ja lämmön hienovaraiseen vaihteluun sekä eräänlaiseen ajattomuuden hahmottamiseen. Keskellä teosta on ainoa isompi volyyminkasvatus, jossa orkesterin lyömäsoittajat näyttivät osaamistaan. Tässä teoksessa myös punnittiin Tampereella debytoineen nuoren kapellimestarin Emilia Hovingin taitoja. Lyönti oli selkeä, suhde orkesteriin luonteva ja ote kaiken kaikkiaan kiitettävän ammattimainen. Tampere Filharmonia ja parvelta laulanut kamarikuoro Tampere Cappella tekivät tapansa mukaan laatutyötä.