Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Sosiaaliset tilanteet käyvät raskaiksi, jos niissä ei osaa olla oma itsensä – Asiantuntija kertoo, miten oppia nauttimaan muiden seurasta

Moni odottaa tällä hetkellä kuumeisesti, että pääsee viettämään aikaa ystävien ja työkavereiden kanssa. Lukijalla on kuitenkin ongelma, jota hän kuvailee näin: Pakko myöntää, että nautin tästä korona-ajasta, kun ei tarvitse tavata ketään. Työkavereitakin vain etänä. En oikein pidä ihmisistä, vaikka haluaisin kyllä. Miten oppisin nauttimaan muiden seurasta? Psykoterapeutti Juhani Mattila vastaa: ”Jos muiden seurasta ei pysty nauttimaan, selvittäisin aivan ensimmäiseksi, minkä tunteiden ilmaisemisen kanssa ihmisellä on vaikeus. Pystyykö hän ilmaisemaan läheisyyden ja rakkauden toiveitaan? Vai onko hänellä vaikeuksia vihan tunteiden käsittelyssä? Jos tunteet jäävät ihmisen sisälle, emotionaalinen kontakti jää puuttumaan. Silloin ihminen ei ole tilanteessa läsnä omana itsenään ja suhteesta tulee muodollinen. Taitoa olla läheisessä, aidossa vuorovaikutuksessa ei ole joko koskaan oppinut, tai sen on jossakin vaiheessa menettänyt. Vuorovaikutustilanteisiin on voinut liittyä niin pahoja itsetuntoa vaurioittavia pettymyksiä, että ympärilleen on kehittänyt suojamuurin. Omille tunteilleen ja toiveilleen ei ole välttämättä saanut tarpeeksi huomiota, tai vielä pahempaa, ne ovat tulleet paheksutuksi tai torjutuksi. Esimerkiksi koulukiusatuksi joutuminen tai seurustelusuhteessa jätetyksi tuleminen ovat saattaneet jättää tunteen siitä, ettei kelpaa toisille. Sosiaaliset tilanteet ovat hirvittävän raskaita, jos niissä ei osaa olla kokonaisena itsenään. Sosiaalisessa kontaktissa oleminen on kuitenkin taito, jonka voi onneksi oppia uudelleen. Eihän uimisestakaan nauti, jos pää ei meinaa pysyä pinnan yläpuolella. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan on voinut oppia myös vääränlaisia vuorovaikutuksen malleja, joissa siirrytään tarkkailemaan muita, vetäydytään omaan kuoreen tai esitetään epäaitoa roolia. Ideaalissa kohtaamisessa ihminen antaa ja saa yhtä paljon: katsoo toista ja tulee katsotuksi, kuuntelee ja tulee kuulluksi, koskettaa ja tulee kosketetuksi. Uudenlaisia toimintatapoja voi opetella tarkkailemalla muita, katsomalla elokuvia tai lukemalla kirjoja. Omaa sisäistä maailmaansa voi jäsentää kirjoittamalla vuorovaikutustilanteisiin liittyviä tunteitaan ja toiveitaan ylös. Kuivaharjoittelu kasvattaa valmiutta sanoa asiat joskus myös ääneen. Vapautumista ja asioiden sanallistamista voi harjoitella myös erilaisissa ryhmissä, esimerkiksi improvisaatioteatterissa, ja omia vuorovaikutukseen liittyviä pelkoja selvittää terapiassa. Puhumattomuus pahentaa Lopulta uimaankin oppii kuitenkin vain uimalla, vaikka kylmä vesi aluksi pelottaisikin. Erityisen tärkeää on harjoitella omien tunteidensa ilmaisemista ääneen: loukkaantuessaan voi kertoa, mitä olisi tilanteessa toivonut ja mihin siinä pettyi. Asian puheeksi ottaminen on aina parempi toimintatapa kuin vaikeneminen ja etääntyminen, jolloin aito vuorovaikutus loppuu siihen pisteeseen, vaikka keskustelu pinnallisella tasolla jatkuisikin. Keskusteluja voi myös itse opetella viemään siihen suuntaan, että ne tyydyttävät omia tarpeita. Kyse onkin pohjimmiltaan siitä, kuinka ihminen oppii olemaan oma itsensä ja toimimaan omana itsenään myös suhteessa toisiin ihmisiin. Takaisin ihmisten pariin palaaminen voi jännittää, mutta yhteiskunnan avautumista voi ajatella positiivisena haasteena: keitä kaikkia tulee taas näkemään ja miten tilanteista selviää. Kotona vietetty kevät on myös saattanut lisätä omaa tarvetta tavata muita ihmisiä, ja tulevat vuorovaikutustilanteet voivat olla tästä syystä antoisampia kuin ennen.”