Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Tiesitkö? Jättimäinen areena piti rakentaa Nokialle kauan ennen Tamperetta – monille päättäjille pelkät havainnekuvatkin olivat liikaa

Vuonna 2008 Nokiareena tunnettiin koko EU-alueen suurimpana sisäliikuntahankkeena. Rahaa löytyi lopulta vain esiselvitykseen. Yhteensä kuusi palloilukenttää. Jääkiekkoa, koripalloa, yleisurheilua. Curling, futsal- ja salibandykenttiä. Kuntosali, ammuntakeskus, 1,4 kilometriä pitkä hiihtoputki, 13 000 katsojaa vetävä viihdeareena ja 120 huoneen hotelli. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Tampereelle valmistuvaan monitoimiareenaan on tulossa 13 000 ihmisen katsomo. Ynnä Living Lab -hanke, toisin sanoen urheilijoiden biomittaus ja huippu-urheilun tieteellinen tutkimustyö. Mukana suomalainen Biotensing Competence Centre, Stanfordin yliopisto USA:sta ja Tampereen Teknillinen yliopisto. Sellainen olisi ollut Nokiareena, jota kaavailtiin Penttilänpuistoon Nokialle. Kaavailut eivät koskaan päässeet asemakaavoituksen käynnistämissopimusta pidemmälle, mutta toteutuessaan Nokiareena olisi ratkaissut kaikki nokialaisen sisäurheilun tilaongelmat kertarysäyksellä. Rahaa ei pyydetty kaupungilta Nokiareena oy perustettiin vuonna 2007. Yhtiö lähti saman tien päättäväisesti ja ennakkoluulottomasti ajamaan monitoimihallihankettaan, joka eteni alkuun vauhdikkaasti. Esiselvityksen alkaessa yhtiö lähti tavoittelemaan yksityisrahoitusta hankkeeseen, jonka suuruusluokaksi ilmoitettiin tuolloin 65–70 miljoonaa euroa. Pikavauhtia solmitut aiesopimukset Suomen Urheiluliiton ja Lemminkäinen-konserniin kuuluvan Lemcon oy:n kanssa hallin kehittämisestä saivat pian jatkokseen energiayhtiö Fortumin suunnitelman ottaa talteen hallin hukkalämpö. Lemcon ilmoitti olevansa valmis laatimaan hallin rakentamissopimuksen, jos edellytykset täyttyvät. Yhtiö ilmoitti myös olevansa valmis sijoittaja- ja osakashankintaan, rakennusaikaisen rahoituksen järjestelyihin sekä markkinointiin. Suomen Urheiluliitto puolestaan lupasi myötävaikuttaa siihen, että hallissa järjestetään vuosittain vähintään yhdet kansalliset tai SM-tasoiset hallikilpailut ja että SUl hakisi välittömästi hallin rakentamispäätöksen varmistuttua kansainvälisiä arvokilpailuja Nokiareenaan. Nokiareenan suunnitelmiin kuului 6-8 suurtapahtuman järjestäminen vuosittain. Kisoja olisi ollut tulossa Monet pitivät puheita haihatteluna, mutta kun esimerkiksi kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Rene Fasel kuuli Nokiareena-hankkeesta, hän sanoi pitävänsä varteenotettavana mahdollisuutena sitä, että Nokiareena olisi yhtenä turnaushallina Suomen MM-kisoissa 2012. Kansainvälinen yleisurheiluliittokin ilmaisi myönteisen kantansa hankkeelle lupaamalla, että heti kun Suomeen saadaan kansainväliset mitat täyttävä sisähalli, kisat tuodaan Suomeen ja Nokialle. Samoihin aikoihin myös Suomen Painiliitto kertoi halustaan anoa lajinsa MM-kisoja heti, kun Nokiareenan rakentamisesta saadaan varmuus. Tähtäimessä oli kisavuosi 2015. Vuonna 2008 Nokiareena tunnettiin koko EU-alueen suurimpana sisäliikuntahankkeena. Kun Nokiareena sai kaiken lisäksi sulkeutua myös olympiakomitean suosioon "isojen hankkeiden listalle", näytti hetken siltä, että tukirahoja ei tarvitsisi yrittää haalia liikuntapaikkarakentamisen raameista, vaan suoraan valtion budjetista. Rahaa löytyi vain esiselvitykseen Hanketta kuitenkin vaivasi yksi mutta. Kun kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavoituksen käynnistämissopimuksen vuonna 2008, se asetti ehdoksi, että Nokiareenan on esitettävä selvitys hankkeen rahoituksesta ennen kuin kaavoitus voidaan aloittaa. Euroopan aluekehitysrahasto oli mukana, mutta rahoitus ei kaikesta huolimatta näyttänyt järjestyvän alkua pidemmälle. Yhtiössä luotettiin optimistisesti siihen, että Pirkanmaan ely-keskus antaisi esiselvitystä varten vielä lisärahoitustakin, mutta kävikin päinvastoin ja se sulki rahahanat tyystin. Tämä oli hankkeelle armottoman kova isku. Vuonna 2010 Nokiareenalla oli vielä uutisia, joiden mukaan rahoittajaksi olisi tulossa kiinalainen pääomasijoittaja, jonka taustalla on valtiollista rahaa. Rahoittaja ei kuitenkaan koskaan paljastunut sen tarkemmin. Samassa yhteydessä puhuttiin myös muutamasta kotimaisestakin rahoittajaehdokkaasta. On selvää, että olivat rahoittajat keitä hyvänsä, heiltäkin vaadittiin pitkää pinnaa ja kovaa pokerinaamaa, sillä hankkeen kustannusarvio muuttui matkan varrella useampaan kertaan. Alun 70 miljoonaa vaihtui hyvin nopeasti sataan miljoonaan euroon, sitten 135 miljoonaan ja viime vaiheissa hankkeen kokonaiskustannusarviosta puhuttiin 150 miljoonana eurona. Loppujen lopuksi tilanne oli se, että kaikki odottivat jonkun tekevän ratkaisevan siirron, joka vyöryttäisi lumipallon liikkeelle. Lunta kyllä tuli, mutta lähinnä yhtiön omaan tupaan niin sakeasti, että pallon pyörittämiseen olisi tarvittu valtavasti enemmän käsiä. Niinpä hanke hautautui hankeen vähin äänin. Nokian kaupungin lopullinen siirto tapahtui kesällä 2011, kun se selvitti miten halliyhtiön kanssa tehdyn kaavasopimuksen voisi purkaa. Syyskuussa kaupunginvaltuusto asetti ehdon, että ellei hallihankkeen rahoituksesta saada lisäselvityksiä, asemakaavoituksen käynnistämissopimus raukeaa. Nokiareena jätti selvitykset kaupungin maankäyttöryhmälle vuoden loppuun mennessä, mutta asiaa tarkasteltuaan tekninen lautakunta päätti alkukesällä 2012 antaa sopimuksen raueta. Kun Nokiareena oy todettiin varattomaksi, kaupunginhallitus teki päätöksen, että yhtiön velat pyyhitään pois kaupungin kirjanpidosta. Nokian kaupungilta jäi saamatta Nokiareenalta 84 657 euroa ja 15 senttiä.