Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kjell Westö tuomaroi vuoden 2020 Aamulehden Tulenkantaja-voittajan – ”Sattumalla on osansa kirjaviennissä”

Helsinkiläinen kirjailija Kjell Westö on ensi vuoden Tulenkantaja-kilpailun tuomariston puheenjohtaja. Hänellä on veto-oikeus voittajan valinnassa. Westön kirjoja on käännetty yli 20:lle eri kielelle, ja hän on menestynyt erityisesti Ruotsin markkinoilla. Westö kirjoittaa romaaninsa ruotsiksi, koska lopputulos on hänen mukaansa näin parempi kuin suomeksi. Esseet ja kolumnit hän kirjoittaa suomeksi. Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon saa vuosittain teos, jolla katsotaan olevan mahdollisuuksia menestyä ulkomailla. – Täytyy ihan ensiksi sanoa, etten halua olla kirjallinen makutuomari enkä yleensä ota vastaan tuollaisia tehtäviä. Teen kuitenkin tässä poikkeuksen sen takia, että tässä painotetaan kirjavientiä. Ei ole itsestään selvää, että parhaat kirjat matkustavat. Olisi tärkeää, että saisimme laadukasta, suomalaista kirjallisuutta vielä nykyistä paremmin maailmalle. Suomesta on vaikeaa päästä Ruotsin markkinoille, jopa suomenruotsalaisten kirjailijoiden. Mistä tämä johtuu? – Maallikko voisi kuvitella, että kun suomenruotsalaiset kirjoittavat kirjat ruotsiksi, kaikki olisi helppoa, mutta ei se ole. Totuus on se, että minä ja muut, joilla on kustantamo Tukholmassa ja hyvä tilanne, olemme poikkeuksia. Olen kyllä miettinyt, miksi asia on näin. En tiedä, miksi matka on pidempi kuin sen pitäisi olla. Suomenkielistä kirjallisuutta pitäisi kääntää ruotsiksi ja julkaista Ruotsissa paljon enemmän kuin nyt julkaistaan. Siinäkin on edellytyksiä, joiden luulisi auttavan, kuten suuri suomalaisperäinen vähemmistö. Miten itse olet onnistunut pääsemään Ruotsin kirjamarkkinoille? – Aina kun alkaa mennä paremmin, alun vaikeudet unohtuvat. Se koskee myös kirjailijantaivaltani laajemmin. Ei se alussa ollut mitään riemutaivalta, ja Ruotsissa minulla oli todella pitkään vaikeuksia. Kustantajani ovat vaihdelleet vuosien mittaan, ja yksi heistä sanoi kerran, ettei ymmärrä, mikseivät kirjani myy Ruotsissa enemmän. Minulla on kuitenkin ollut alusta asti se etuoikeus, että minulla on ollut kustantaja myös Ruotsissa. Ensimmäinen pieni läpimurto oli Missä kuljimme kerran , sitten suurempi Kangastus 38 . Nyt se ja Rikinkeltainen taivas ovat myyneet sellaisia määriä, etten olisi ikinä uskonut. Minun pitäisi 30 vuoden jälkeen tuntea ja ymmärtää nämä kirjallisen maailman mekanismit, mutta ei minulla ole vastauksia. Siinä kaikessa on jokin mysteeri, joka ei avaudu rationaalisella ajattelulla. Sattumalla on osansa. Mikä kirjoissasi on sellaista, että ne ymmärretään myös ulkomailla? Tapahtumapaikka on kuitenkin useimmiten Helsinki. – Vaikka kirjoitan omasta mielestäni korkeakirjallista tekstiä, se on kuitenkin melko helposti lähestyttävää sellaista. Suomeen ja Helsinkiin sijoittuminen on ollut myös huono asia. Suomi on monelle kaukainen maa, ja tie lukijoiden sydämiin olisi lyhyempi jos olisin vaikka jenkki ja kirjoittaisin Brooklynista. Kirjani eivät ole toimineet läheskään joka kerta ulkomailla. Silloin kun ne ovat toimineet, luulen, että yksi syy on se, että kirjoitan urbaanista ylä- ja keskiluokkaisista helsinkiläisistä, joiden elämä oli 1900-luvun alussakin hyvin eurooppalaista. He puhuvat ranskaa ja saksaa ja matkustavat Pariisiin. Eurooppalaisuus on osa myös omaa identiteettiäni, joten minulle on ollut luontevaa luoda sellaisia hahmoja. – Ei siitäkään ole ollut aina apua. Esimerkiksi Ranskassa minulla on alkanut mennä melko hyvin ja kirjoista on otettu jopa uusia painoksia. Sitten taas Saksassa minulla on ollut äärimmäisen lojaali kustantaja, joka on uskonut minuun ja julkaissut useita kirjoja. Puhun saksaa ja pystyn esiintymään ja antamaan haastatteluja suoraan saksaksi. Silti mitään ei tapahdu. Jos seuraavakin myy yhtä huonosti kuin aiemmat, putoan varmaankin heidän listoiltaan. Vaikka eurooppalaisuus toimii ranskankielisille lukijalle, se ei jostain syystä toimi saksankieliselle. Mitä kirjailijan täytyy itse tehdä, jotta kirja myisi ulkomailla? – Tämä onkin laaja kysymys. Suurin osa hoituu nykyään agenttien kautta, joten jos kirjailija itse lähettelee kirjeitä ulkomaisiin kustantamoihin, siitä ei tule mitään. Siinä mielessä kirjailija on toisten armoilla. Tärkeässä roolissa ovat esittelijähenkilöt, jotka voivat olla kääntäjiä tai muita kirjallisuusalan ihmisiä. Sellaiset, jotka tuntevat suomalaisen kulttuurin ja kielen ja esittelevät niitä verkostoilleen ulkomailla. Jos ovi on auennut vähän, silloin kirjailijalla on mahdollisuus vaikuttaa. On eduksi jos osaa kohdemaan kieltä ja pystyy ja haluaa matkustaa siellä. Toisaalta nykyaika on sikäli tyly, että onnistunut täsmäisku aamutelevisioon tai sosiaaliseen mediaan tuntuu tuottavan enemmän kuin ahkera, hiljainen kiertäminen kirjakaupoissa. Arvosteluiden painoarvo on ehkä vähentynyt blogien ja sosiaalisen median takia, mutta kyllä niillä edelleen on merkitystä. Suomalaisten menestystarinoiden, kuten Sofi Oksasen , Salla Simukan ja Katja Ketun kohdalla tuntuu siltä, että hyvä julkisuus kasautuu kuin lumipallo: kun se on pyörinyt tarpeeksi, se alkaa kasvattaa itse itseään. Ilmiö on sama kuin popmusiikissa tai elokuvissa. Miten jostain elokuvasta tai kappaleesta tulee hitti? Aamulehden perustama ja jakama Tulenkantaja-palkinto, 10 000 euroa, myönnetään kirjailijalle, jonka voittajateoksella olisi tuomariston mukaan mahdollisuudet menestyä käännöksinä ulkomailla. Tuomaristoon kuuluvat tänä vuonna Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen, Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja palkintoraadin puheenjohtaja, kirjailija Kjell Westö. Palkintoehdokkaat valitsee kriitikoista ja toimittajista koostuva esiraati. Palkinto jaetaan maaliskuussa 2020. Tulenkantaja-palkinto jaetaan nyt kahdeksannen kerran.