Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Sisustuksesta keskusteleminen saa usein suomalaismiehen vaivaantuneeksi, mutta autojen ominaisuuksien vertaileminen luonnistuu helposti

Tiedätkö ketään miestä, joka lähtisi mielellään Ikeaan, kysyi vaimoni automatkalla. – No eipä tule mieleen, jouduin hetken pohdinnan jälkeen toteamaan. Ainakaan itse en kuulu ruotsalaisen huonekalujätin kohderyhmään, vakka Ikea-neitsyyteni menetinkin joitakin vuosia sitten. Puolustuksekseni on sanottava, että kuljin sisään ja ulos lyhintä mahdollista reittiä eivätkä ostokseni sisältäneet minkäänlaisia pehmeitä paketteja. Koska keskusteluamme oli kuuntelemassa viisivuotias pojantytär, hän esitti olennaisen kysymyksen: Miksi? – Monet miehet eivät ole yhtä innokkaita kuin monet naiset vertailemaan ja valitsemaan erilaisia kankaita ja materiaaleja, kuului vaimoni vastaus. Näinhän se taitaa olla. Vaikka monet meistä nykymiehistä ymmärtävät polttomoottorin toiminnasta aivan yhtä vähän kuin sohvakankaiden tai koristetyynyjen materiaalista, keskustelemme jokseenkin vaivattomasti autojemme ominaisuuksista, kun kangaslaaduista juttelemme yhtä vaivautuneesti kuin ne olisivat pornoputiikin tiskinalustuotteita. Mutta kaipa se kodin sisustus Suomessa taitaa olla aika lailla naisten hommaa. Enkä nyt viittaa arvottavasti miesten ja naisten töihin. Kun nuoripari muuttaa yhteen, kannetaan saman katon alle kahden kodin sisustus. Mutta melko pian saavat miehen nahkasohvat kyydin kierrätyskeskukseen tai kaatopaikalle tai vielä yksin asuvan asunnon kalustukseksi, kun eivät "oikein sovi uuden kodin tyyliin". No, kaipa se on pieni hinta suurikokoisen television tai stereolaitteistojen saamasta armosta, vai kuinka. Verhot kuvaavat oivasti tätä kahden ajattelutavan eroa. Kun mies rakentaa taloonsa ikkunat saadakseen lisää valoa, ripustaa nainen niihin heti verhot, ettei valo varmasti pääsisi sisään. Myönnän: kyse on kauheasta yleistyksestä. Ovat verhot oikeasti kauniit, mutta tohtisin silti väittää, että eivät ne ole ensimmäinen asia, jonka asuntoaan sisustava mies ryntää hankkimaan. Eivätkä kaikki naiset rakasta Ikeaa, ja kai moni mieskin huonekalukauppaan suuntaa, jos ei muuta, niin lihapullien houkuttelemana. Vaikka vielä ei ole uudestavuodesta tietoakaan, teen lupauksen nyt ja tässä. Ryhdyn rakastamaan verhoja, tai no ainakin pitämään, en niitä, vaan niistä. Koska koti ilman verhoja on kuin... No koti ilman verhoja. Voivathan verhot taianomaisesti saada aivojeni neuronit napsumaan uusin kytkentöihin. Ehkä vielä viehätyn nojatuoleista tai sivupöydistä. Koristetyynyihin täytynee raja kuitenkin vetää. Niitä ilman maailma olisi parempi paikka.