Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Aapeli Räsäsen kolumni: Onneksi Suomi-kiekko ei toistanut jalkapallon virhettä – Pohjois-Amerikka tarjosi minulle täydellisen paketin

Muutama päivä ylioppilaskirjoitusten jälkeen elämäni oli pakattu kahteen lätkäkassiin. Nyt ne lätkäkassit olivat jossain Chicagon O’Haren valtavan lentokentän uumenissa siirtymässä kohti Sioux Cityä ja Yhdysvaltojen keskilänttä. Leimasin lippuni, ja nousin koneeseen. Kun istuin pienessä lentokoneessa maissipeltojen päällä jossain päin Yhdysvaltoja, tietämättä tarkkaan mihin olin menossa, koti-ikävä alkoi hiipiä puseroon. Katsoin ikkunasta ulos ja tajusin, että samat tähdet ne tuikkivat Pyynikinharjultakin katsottuna. Ongelma, joka oli ”ongelma” Lähdin vuonna 2016 Yhdysvaltojen juniorisarja USHL:ään hakemaan stipendiä yliopistoon, jotta voisin yhdistää jääkiekkoilun ja koulunkäynnin mahdollisimman korkealla tasolla, antamatta kummastakaan periksi. Reitti Mestiksen kautta Liigaan ei ollut tuolloin houkutteleva. Koulun ja jääkiekon yhdistäminen, joukkueen käytössä olevat resurssit sekä vertaansa vailla oleva elämänkokemus olivat yhdistelmä, jotka tekivät lähtöpäätöksestä loppujen lopuksi helpon. Sekä vuosi juniorisarjassa että kolme vuotta yliopistossa olivat antoisia ja opettavaisia. Tuohon aikaan juniorimaajoukkueiden ikäluokista lähti huomattava määrä pelaajia Atlantin toiselle puolen. Tämä aiheutti Jääkiekkoliitossa ymmärrettävän huolen. Heidän ajatuksensa Pohjois-Amerikan juniorisarjojen riskeistä oli, että siellä yksilöä ei pystytä kehittämään samalla tavalla kuin Suomessa. ”Ongelma” ei ole noin mustavalkoinen. Parempien resurssien ansiosta esimerkiksi jäätä oli tarjolla huomattavasti enemmän ja jos yksilö halusi parantaa jotakin tiettyä ominaisuutta, yksi valmentajista pystyi aina tulemaan jäälle. Tämä ei ollut mahdollista Suomessa, ainakaan junioreissa. Lue lisää: Aapeli Räsänen aloittaa Aamulehden kolumnistina – Miksi alle 18-vuotiaiden maailmanmestari palasi KalPaan, eikä Tapparaan? Jääkiekkoliiton äänenpainot julkisuudessa alkoivat mietityttää. Tuumin pienessä mielessäni, että toivottavasti liitto ei toista samoja virheitä kuin Suomen Palloliitto teki 1950-luvulla Aulis Rytkösen ja muiden ammattilaiseksi tähdänneiden futareiden kanssa. Heidät yritettiin pitää väkisin Suomessa ja liitto vastusti ammattilaisuuteen siirtymistä hidastaen samalla suomalaisen jalkapallon kehitystä. Onneksi samankaltaista tapausta ei jääkiekossa käynyt. Niin Pohjois-Amerikkaan lähteneistä (esimerkiksi Juuso Välimäki ja Henri Jokiharju ) kuin Suomeen jääneistä pelaajista (muun muassa Miro Heiskanen ) osa on jo murtautunut NHL:ään, ja moni muu pelaa ammattilaisena muissa sarjoissa. Kaikki tiet eivät vie Roomaan, mutta jokaiselta polulta voi sinne päästä. Elämä mahtui jälleen lätkäkasseihin Kun koronavirus keväällä levitti synkän peittonsa maailman ylle, piti elämä pakata taas lätkäkasseihin. Nyt tavarat ovat jääneet Suomeen vakituisesti, ainakin toistaiseksi. Hartiat ja maailmankuva levenivät, kauppatieteiden tutkinto on loppusuoralla ja elämänkokemusta on reppu täynnä. Samat tähdet, jotka loistavat yön pimeydessä niin Pyynikinharjulla kuin Sioux Cityssä tai Bostonissa, loistavat näemmä myös Puijolla. Seuraavatkohan ne minua? Kirjoittaja on Aamulehden kolumnisti, joka pelaa jääkiekkoa ammatikseen KalPassa.