Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Syleile tavallista päivää ja anna sen sitten vain olla – se on harvinainen aarre

Kohtaan työssäni usein ihmisiä, jotka ovat läpikäyneet jonkin kriisin. Lähes jokainen toteaa saman asian: ”Sen jälkeen osasin taas arvostaa tavallista arkea.” Ainakin hetken. Olen miettinyt, kumpi oikeasti on tavallista elämää: erilaiset mullistukset, yllätykset, kriisit ja ahdingot, vai se tasainen, onnellinen arki. Onko levollinen päivä, jolloin lähes kaikilla on liki kaikki hyvin, sittenkin jotain aika harvinaista ja lähes epätavallista? Harmillisinta, mitä hyvälle päivälle voi tehdä, on haaskata se peläten tulevaa. Silloin aarre laimenee, harmaantuu ja katoaa vasta mahdollisten murheiden alle. Jotain ainutkertaista menee hukkaan. Viime talvena, yhden hätäisen puhelun myötä, oma selkeänä soljunut arkeni sai väistyä. Seurasi odottamattomia käänteitä, valvottuja öitä, kiireisiä aikatauluja, unohtuneita asioita ja venymistä. Mikään ei yhtäkkiä ollut itsestään selvää eikä tulevaa voinut ennakoida. Kun hoidin töitäni junassa matkalla sairaalaan, kun etsin kioskia, josta saisi vielä iltamyöhällä edes yhden energiapatukan, tai kun jaoin ensin ymmärtäviä katseita toisten läheisiään katsomaan tulleiden kanssa, ja kilahdin sitten kotona pikkuasiasta miehelleni ja lapsilleni, kaipasin kaikkein eniten vain sitä, että rakas läheinen ihminen paranisi taas. Kaikki olisi taas tavallisesti. Haastavimpana päivänä sanoin työkaverilleni, että olen kuin puu, joka seisoo yhä pystyssä oksat harallaan, vaikka on sisältä kuivunut karahkaksi. Hän tiesi tarkkaan, mitä tarkoitan, ja jakoi kanssani pari voimauttavaa jutteluhetkeä. Niin mentiin taas eteenpäin. Apuun tulivat myös monet muut. Tänään aamulla join kupin kahvia parvekkeella, hassu koirani leikki jaloissani ja oma nuorisomme nukkui sängyissään. Mies oli työmatkalla maailmalla ja viesti päässeensä hyvin perille. Tiesin, että myös toisessa kaupungissa asuva läheiseni voi jo hyvin. Juuri tavallista päivää kannattaa syleillä heti aamusta lämmöllä ja antaa sen sitten olla siinä ympärillä ihan hissukseen. Mietin, mistä kirjoittaisin tänään kolumnin. Päätin, että juuri tästä. Kun kaikki välillä mustenee ja on vaikea saada mistään kiinni, on hyvä muistaa tavallisten päivien palaavan. Vielä tärkeämpää on arvokkaina arkisina hetkinä ymmärtää, ettei niitäkään ole määräänsä enempää. Juuri tavallista päivää kannattaa syleillä heti aamusta lämmöllä ja antaa sen sitten olla siinä ympärillä ihan hissukseen. Ilman mitään erityisvaatimuksia, juuri sellaisena kuin se on. Hyvää tavallista päivää ihan jokaiselle!