Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Lukija kysyy Etlan johtajalta, miten he ratkaisisivat yritysten omistuksen ja verotulojen siirtymisen ulkomaille

On melkoista ironiaa, että Aki Kangasharjun haastattelu on sijoitettu Aamulehden Hyvän elämän osastoon (8.1.). Taloudellinen vauraus on osa hyvää elämää, mutta niin on myös tasa-arvo, jota Kangasharju kirjoituksessaan väheksyy. Jos tasa-arvosta puhuminen on populistista, Kangasharju puolestaan edustaa yltiökapitalismia. Pelkkä työllisyyden parantaminen tai yritysten toiminnan helpottaminen ei ilman muuta poista köyhyyttä tai vanhusten hoidon ongelmia. On häpeällistä, että yksi maailman vauraimpia maita ei ole saanut näitä asioita hoidetuksi. Toisin kuin Kangasharju väittää, myös Suomessa on merkkejä kapitalismin kriisistä. Sen merkit näkyvät esimerkiksi Postin hallinnon toiminnassa, terveydenhuollon keskittymisessä ja maatalouden vaikeuksissa sekä laajasti kilpailutuksessa. Vain hintaan perustuvan kilpailutuksen seurauksena omistus ja verot ovat siirtyneet Suomen ulkopuolelle. Millaisia ratkaisuja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksella on tähän ongelmaan? Yrityksiä myydään jatkuvasti ulkomaille. Tärkeimmät Kangasharjun ratkaisuehdotukset näyttävät perustuvan työntekijöiden aseman heikentämiseen. Kangasharjua raivostutti oikein kahteen kertaan se, että ihmisiä johdetaan harhaan virheellisellä politiikalla. Arvelen, että monia muitakin lukijoita kuin minua harmitti näin yksipuolinen hyvinvointiyhteiskunnan eettisiä arvoja väheksyvä kirjoitus. Etlan visiossa lukee, että ”Suomalaisten työpaikat, hyvinvointi ja vauraus perustuvat menestyvälle yritystoiminnalle”. Kyllä suomalaisten hyvinvointi perustuu myös demokratialle, tasa-arvolle ja hyvälle hallinnolle. Kovan kapitalismin kannattajien mantra on jo vuosikymmenien ajan toistunut samanlaisena. Kun edistetään vapaata kilpailua, alennetaan yritysten ja varakkaiden verotusta ja saadaan taloudellista kasvua aikaan, niin sitten voidaan hoitaa niidenkin asioita, jotka ovat joutuneet kasvun politiikasta kärsimään. Odotuksesta tulee pitkää, jos hyvän elämän ehdoista ei pidetä jatkuvasti huolta. Talouselämän edustajien kirjoituksia lukiessa jää aina epäselväksi, millainen talouden malli olisi Suomelle nykyistä parempi. Yhdysvalloista tuskin halutaan ottaa mallia, eikä varmaan Britanniastakaan. Norjaan tai Sveitsiin vertaaminen ei monista syistä ole järkevää. Kaikilla hyvinvointivaltioilla näyttää olevan omat ongelmansa, myös Ruotsilla. Suomi on kuitenkin edustanut hyvinvoinnin ja onnellisuuden vertailuissa aivan huippua koko maailman mittakaavassa. Arvelen, että menestys on johtunut paljolti siitä, että olemme taloudellisen kilpailukyvyn lisäksi pitäneet huolta myös kansalaisten hyvinvoinnista. Tästä jälkimmäisestä tavoitteesta ei pidä tinkiä.