Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Armoton kehityksen mittari kertoo, miten eriytyneitä kunnat ovat Pirkanmaalla työllisten ja ei-työllisten suhteessa: ”Luvut on päästetty suorastaan katastrofin lähelle”

Pirkkala 120, Tampere 130, Orivesi 168, Virrat 191. Mitä pienempi luku, sitä parempi se on kunnan kannalta. Lukema kuvaa taloudellista huoltosuhdetta, sitä, kuinka monta ei-työllistä on kutakin sataa työntekijää kohti. Pirkanmaalla paras tilanne on Pirkkalassa, missä sataa työllistä kohti on 120 ei-työllistä henkilöä. Virroilla taloudellinen huoltosuhde on raskaampi, sillä sataa työllistä kohti on 191 ei-työllistä. Virrat on Pirkanmaan sisäisessä vertailussa viimeinen. Pirkkalan jälkeen toiseksi edullisin tilanne Pirkanmaalla on Ylöjärvellä (lukema 128). Seuraavina ovat Kangasala (129), Lempäälä (130) ja Tampere (130). Vertailun on laatinut aluetutkija Timo Aro Tilastokeskuksen aineistosta. Tuoreimmat luvut ovat vuodelta 2017. Taloudellinen huoltosuhde on keskeinen muuttuja kestävyysvajetta tarkasteltaessa. Sipoo 108, Rautavaara 242 Koko maan taloudellinen huoltosuhde on 137. Paras on Sipoo (108) ja heikoin Rautavaara, missä sataa avoimen sektorin työpaikkaa kohti on 242 ei-työllistä. – Kunnissa tulevaisuuden rakentamisen lähtökohdat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, sanoo Aro. Pirkanmaan 22 kunnasta 15 on maan keskiarvoa heikompia. Ei-työllisiä ovat työttömät työnhakijat ja työvoiman ulkopuolella olevat, kuten lapset, opiskelijat ja eläkeläiset. Huoltosuhteeseen vaikuttaa alueen väestön ikärakenne ja työllisyystilanne. Mitä suurempi osa alueen väestöstä on työtätekeviä ja mitä pienempi osa ei-työtätekeviä, sitä parempi on taloudellinen huoltosuhde. Erot kasvavat Aro toteaa, että taloudellinen huoltosuhde on mittari, jolla pystyy tulkitsemaan kunnan tulevaisuudenmahdollisuuksia ja liikkumatilaa. – Pirkanmaalla näkyy pienemmässä mittakaavassa mitä tapahtuu koko Suomessa. Alueiden väliset erot kasvavat, samoin erot alueiden sisällä, sanoo Aro ja toteaa, että taloudellinen huoltosuhde on armoton aluekehityksen mittari. Pirkanmaalla on isoja rakenteellisia eroja väestön rakenteessa ja työpaikkojen kehityksessä. Ylä-Pirkanmaalla esiintyy kroonista työvoimapulaa, mutta tulomuutto alueelle on vähäistä. Pendelöintihalukkuutta on enemmän Tampereen suuntaan kuin maakunnan keskuksesta reunakuntiin. Pirkanmaan "reuna-alueet mummoutuvat", toteaa Aro, ja sanoo, että Tampereen kaupunkiseudun suhteellinen kilpailuetu kasvaa ja sitä kautta myös houkuttelevuus ja kiinnostavuus. Vaarallinen tilanne Taloudellinen huoltosuhde paranee työllisyysasteen noustessa. Pirkanmaan reuna-alueilla pitäisi kyetä nostamaan työllisyysastetta kaikissa ikäryhmissä. Yksi korjauskeino on Aron mukaan tulomuuton lisääminen. Samaa sanoo tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja Turun yliopiston yhteydessä toimivasta Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. – Taloudelliseen huoltosuhteeseen voidaan vaikuttaa perhepolitiikalla ja maahanmuuttopolitiikalla, Kaivo-oja sanoo. Hän kirjoitti yhdessä tutkija Samuli Ahon kanssa uusimpaan Kansantaloudelliseen aikakauskirjaan artikkelin taloudellisen ja väestöllisen huoltosuhteen kehityksestä Suomessa vuosina 1990–2017. Selvityksen keskeinen tulos oli, että seudulliset erot ovat kasvaneet. Näin on tapahtunut myös Pirkanmaan sisällä, vaikka maakunta sijaitsee maan kasvukolmiossa. Kaivo-ojan mukaan kuntien taloudelliseen huoltosuhteeseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. – Tuloksista päätellen näin ei ole tehty. Luvut on päästetty suorastaan katastrofin lähelle, sanoo Kaivo-oja ja toteaa, että useilla alueilla tilanne ei luo kovaa tulevaisuudenuskoa. Mitä vaikeammaksi tilanne pääsee, sitä hankalampaa on korjata tilannetta. Rinteen hallituksen ohjelmassa on Aron mukaan hyvää se, että avoimesti tunnustetaan eriytyvän aluekehityksen olevan yksi suurimmista haasteista. Elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) on todennut aluekehityksen olevan elinkeinopolitiikan painopisteitä. – Pitää tunnistaa alueelliset erityispiirteet, Aro toteaa. Kaivo-oja sanoo, että kuntien tulisi analysoida aluetalouden rakennetta ja tehdä yhteistyötä. – Nyt on vähän vetäytymistä omien kuntarajojen sisälle. Aluekehityksessä kuntien pitää pelata enemmän yhteen, Kaivo-oja sanoo. Kulmuni on esittänyt ministeriönsä alaisten organisaatioiden työpaikkojen mahdollista hajasijoittamista maakuntiin. Kaivo-oja toteaa, että muuttajamäärän tulisi olla suuri, jotta sillä käännettäisiin huoltosuhdetta kestävämmälle pohjalle. Aro sanoo ministerin puheen luovan toivoa, mutta maan sisäinen muuttoliike on "niin raadollista", että työpaikkojen hajasijoittamisella on vaikea korjata tilannetta. – Yksin Tampere saa vuosittain muuttovoittoa tuhansia ihmisiä, vertaa Aro. Vuosina 2008–2017 Tampereen nettomuutto oli noin 18 000 henkilöä. Pirkkala 217, Tampere 233, Virrat 334 Taloudellista huoltosuhdetta laskettaessa ei ole eroteltu yksityisen ja julkisen sektorin työpaikkoja. Yksityisen sektorin kantosuhdetta kuvatakseen aluetutkija Timo Aro on laatinut oman mittarin. Siinä yksityisen sektorin työpaikkojen määrää verrataan julkisen sektorin työpaikkoihin ja ei-työllisiin. Aro korostaa, että yksityisen eli avoimen sektorin kuntakohtaiset tulokset ovat estimoinnin tulos useammasta tietokannasta eli luvut ovat paras mahdollinen arvio. Pirkkalan luku kertoo, että kunnassa on 100 yksityisen sektorin työpaikkaa kohti 217 julkisen sektorin työpaikkaa ja ei-työllistä henkilöä. Tälläkin mittarilla Pirkkalan on Pirkanmaan ykkönen ja Virrat viimeinen. Koko maan keskiarvo on 249. Edullisin lukema on Sipoolla, 191, ja heikoin Rautavaaralla, 519. Helsingin lukema on 199. – Tein mittarin osoittamaan mikä yksityisen sektorin merkitys on yksittäisen alueen kannalta, sanoo Aro. Tuloksia on kommentoitu muun muassa toteamalla, että ne antavat kuvan ettei julkinen sektori tuottaisi mitään hyötyä avoimelle sektorille. Aro toteaa, että mittari ei sulje pois julkisen sektorin merkitystä. Hänen mukaan perusajatus on, että alueet, missä on korkea avoimen sektorin kantosuhde, ovat taloudelliselta perustaltaan vahvoja.