Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Vanhustenhuollossa on edelleen tiukat rajoitukset, sillä läheisten tapaamisia valvotaan, eikä koskea saa – Marja Hakala näkee isäänsä vain vartin kerrallaan: ”Tapaamiset riippuvat hoitokodin aikatauluista”

Ylöjärveläinen Marja Hakala ei voi ottaa isäänsä kädestä kiinni, mutta ainakin hän saa olla taas pienen hetken tämän vierellä. Korona muutti kaiken tyttären ja isän välillä vain muutama kuukausi sitten. Hakalan 92-vuotias isä, Lauri Elo , muutti asumaan Tampellan Viola-kotiin kaksi vuotta sitten. Isällä oli alkava Alzheimerin tauti, mutta Viola-kodissa oli mahdollista elää käytännössä normaalia elämää. Hakala vei isäänsä usein kaupungille, viinilasilliselle tai ruokakauppaan ja tämä vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä. Sitten tulivat koronarajoitukset. Yhtäkkiä isää ei saanut käydä katsomassa ollenkaan. Muistisairaudesta kärsivä isä ei ymmärtänyt lainkaan, minkä takia hänen liikkumistaan rajoitettiin. Hän ajatteli olevansa sairaalassa ja kyseli jatkuvasti, milloin pääsee lähtemään kotiin. – Korona-aikaan isän tila on taantunut entistä enemmän, Hakala kertoo. Alzheimerin taudin etenemisellä ja koronarajoitteilla ei välttämättä ole yhteyttä, mutta Hakala sanoo, että tuntuu pahalta, kun omaa isää ei voi nähdä niin paljon kuin sairauden puitteissa olisi parasta. Vaikka tapaamiskielto ei enää ole voimassa, ovat tapaamiset Viola-kodissa yhä vain 15 minuutin mittaisia ja hoitajan valvonnan alaisia. Hakala, kuten monet muutkin omaiset, on ottanut asian puheeksi Viola-kodin henkilöstön kanssa, mutta määräyksiä ei ole lievennetty. – Omissa asunnoissaan Viola-kodissa asuvat hyväkuntoiset henkilöt saavat käydä vaikka kaupassa ja kävelyllä, vaikka se ei välttämättä ole suositeltavaa. Minusta ei kuitenkaan käy järkeen, että toiset saavat lähteä minne lystäävät ja toiset saavat tavata vain 15 minuuttia kerrallaan. Asiassa on kaksi puolta Vaikka iso osa koronarajoituksista on joko purettu tai niitä on helpotettu, ovat vanhainkotien ja palvelutalojen tapaamisrajoitteet vielä voimassa. Monissa paikoissa tapaamiset saavat olla maksimissaan 15 minuutin mittaisia ja niissä on läsnä myös hoitaja, joka valvoo, ettei läheistä kosketeta. Monia tilanne on jäänyt harmittamaan. Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston puheenjohtaja Tarja Jokinen kirjoitti mielipidekirjoituksessaan Aamulehdessä (24.7.), että ”halata pitää saada ja pitää kädestä kiinni”. –  Ymmärrän kyllä, että asiassa on kaksi puolta. On kamalaa, jos korona pääseekin hoitokoteihin. Silti olemme Vanhusneuvostossa sitä mieltä, että kyllä omaa miestä tai vaimoa pitää päästä koskettamaan, Jokinen sanoo Aamulehden haastattelussa. Hän on itse aikaisemmin työskennellyt vanhustenhuollon parissa ollessaan sairaanhoitajana Koukkuniemen vanhainkodissa. Vanhusneuvostolla ei ole tilanteeseen mietittynä ratkaisuvaihtoehtoja, sillä he eivät ole voineet kokoontua koronan aikana. Mielipidekirjoitus lähetettiin, jotta myös viranomaiset ottaisivat asian puheeksi. "Tarpeettomia riskejä ei voi ottaa” Tampereen kaupungin hallintoylilääkäri Arto Lemmetty muistuttaa, että vaikka alueellisesti tartuntatilanne on hyvä, ei pandemia ole kuitenkaan vielä läheskään ohitse –  Tarpeettomia riskejä ei tässä tilanteessa voi ottaa. Hoitokodeissa asuu käytännössä pelkästään korkean riskin asukkaita, joilla sairaus voi johtaa jopa kuolemaan. Tämänhetkiset ohjeistukset tapaamisista pohjautuvat Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin linjauksiin. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) linjausten mukaan vierailut toteutetaan mieluiten erikseen osoitetuissa tiloissa, joissa tartuntavaara voidaan minimoida muun muassa etäisyyksiä ja suojaimia käyttämällä. Tapaamiseen osallistuvien läheisten määrä tulee olla pieni, suosituksen mukaan korkeintaan kaksi henkilöä. – Hoivakodin johtajalla on merkittävä rooli siinä, miten linjauksia hoitokodeissa sovelletaan, Lemmetty sanoo. Mitä tapahtuu syksyllä? Marja Hakalan kokemukset Viola-kodin tapaamisrajoituksista eivät ole yksittäisiä. Viola-kodin toiminnanjohtaja Niina Lahti toteaa, että jotkut asiakkaat ovat lähettäneet palautetta rajoitteista hoitokodille. Heidän kanssaan yritetään etsiä ratkaisuja, Lahti kertoo. Osa palautteesta ei kuitenkaan tule suoraan Viola-kodille. Joissakin tapauksissa palaute on huomattu muun muassa erilaisista Facebookin keskusteluryhmistä. Näissä tapauksissa palautteen antajiin ollaan hoitokodin puolesta jälkikäteen yhteydessä. Tapaamisrajoitteet vievät paljon resursseja myös hoitajilta, joiden työaikaa kuluu tapaamisten valvomiseen. Lahden mukaan valvominen on kuitenkin välttämätöntä, vaikka jotkut ovatkin kyseenalaistaneet, miksi ihmisten kykyyn huolehtia hygieniastaan ei luoteta. –  Käytäntö valitettavasti osoittaa, etteivät ihmiset huolehdi hygieniasta ja noudata varotoimia. Sen takia tapaamisissa on oltava mukana valvoja. Suurin osa tapaamisista järjestetään ulkotiloissa, sillä tehostetun palveluasumisen ryhmäkoteihin ei päästetä henkilökunnan lisäksi muita henkilöitä. Tilanteet kuitenkin arvioidaan tapauskohtaisesti, ja Viola-kodilla on käytössään myös yleisiä sisätiloja, joissa tapaamisia voidaan järjestää. Syksyn tullessa ja säiden viilentyessä muutkin tapaamiset todennäköisesti siirretään sisätiloihin. Lahti ei kuitenkaan osaa sanoa, mitä tapahtuu linjauksille kosketuksesta. –  Yleispätevää lupaa en uskaltaisi vielä kevään perusteella antaa, Lahti toteaa. "Hassuja ideoita" Hakala on onnellinen nähdessään taas odotuksen jälkeen isänsä. Tämä on pukeutunut tyylikkääseen punertavaan kauluspaitaan, puvuntakkiin ja -housuihin ja istuskelee pienessä paviljongissa Viola-kodin pihalla. Kasvojen edessä tällä on läpinäkyvä visiiri. Jossain kauempana istuu myös tapaamista valvova hoitaja, mutta tätä ei paviljongin luota huomaa. Hakala on tuonut mukanaan viiniä, jota kaataa kahteen siniseen lasiin. Helmikuun jälkeen viiniterassille ei ole päästy, mutta Hakala pyrkii tuomaan mukanaan aina joko viiniä, kahvia, kakkua tai jotain muuta syötävää. – Onhan meillä tällainen kulttuuri, että jos meillä ei olisi koronaa, ei tulisi juotua takapihalla viiniä, Hakala yrittää miettiä tilanteen positiivisia puolia. Vaikka hankalalta se tuntuukin. Koko tapaamisen ajan on pidettävä noin kahden metrin mittaista turvaetäisyyttä eikä pihalta saas poistua edes kävelylle. Tuntuu myös kummalliselta, kun joku on koko ajan vahtimassa intiimiä tapaamista läheisten välillä. – Tapaamiset riippuvat hoitokodin aikatauluista. Emme voi esimerkiksi tavata kun meneillään on ruoka-aika tai lääkkeiden jakaminen, sillä silloin hoitajat eivät ehdi valvomaan tapaamista. Hankalaa tämä on, Hakala toteaa. Lauri Elo nyökkää vieressä. – Hassuja ideoita sitä ihmisillä on. Mutta toisaalta jos mitään ei tee, se on pahempi.