Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Matematiikan opetuksen kunnia pitää palauttaa

Entinen opetusministeri Jukka Gustafsson kirjoittaa uuden hallituksen koulutuslinjauksista Aamulehdessä 24.6. todeten, että oppimiserot peruskoulussa uhkaavat suomalaisen koulutuksen menestystarinaa. Eikö peruskoulun alkuperäinen tarkoitus ollut mahdollistaa kaikille kykyjensä mukainen oppiminen perhetaustasta ja lompakon paksuudesta riippumatta? Tässä mielessä uudistus aikanaan toteutettiin ja se oli yhteiskunnallinen välttämättömyys. Jossakin Kouluhallituksen syövereissä kuitenkin iti ajatus oppimisen absoluuttisesta tasa-arvosta, millä tarkoitettiin osaamisen tasaamista. Sen näkyvin ilmentymä oli tasokurssien poistaminen vuonna 1985. Matematiikan osalta oppimäärän yhdenmukaistaminen merkitsi mm. algebrallisten lausekkeiden käsittelyn siirtämistä lukiossa opittavaksi. Siellä teknisesti vaativaan asiaan on käytettävissä muutama viikko, kun siihen peruskoulussa käytettiin vaiheittain kolmisen vuotta. Tulokset ovat nyt nähtävissä lukion pitkän matematiikan ja ammattikoulujen keskeyttämisinä sekä matematiikan yo-kokeen pisterajoissa. Vuodesta 1985 alkaneen kehityksen myötä peruskoulun matematiikan oppimäärä on vajonnut tasokurssiajan suppeaa oppimäärää vastaavaksi, eikä se anna riittäviä valmiuksia lukion pitkään matematiikkaan eikä amiksen sähkölinjalle. Jos kaikki oppilaat olisivat pelkän peruskoulun varassa, niin ainakin matematiikassa oppimiserot olisi täydellisesti tasattu: kukaan ei osaisi juuri mitään. Nyt oppimiseroja ilmenee, koska aktiiviset vanhemmat joko itse opettaen tai ostamalla lisäopetusta varmistavat lapsilleen paremmat eväät toiselle asteelle. Lisääntyvä kaupallinen valmennus johtaa sosiaaliseen eriarvoistumiseen, minkä sosiaalidemokraattisen entisen ministerin luulisi ymmärtävän. Opetusalan yritystoimintaa ei voi kieltää, mutta peruskoulu voisi vastata valmennusfirmojen haasteeseen sallimalla kumulatiivisissa aineissa valinnaista syventävää koulutusta. Matematiikassa se merkitsisi tasokurssiajan laajemman oppimäärän sisältöjen osittaista palauttamista valinnaiseksi oppiaineeksi. Esimerkiksi ysiluokan kevätlukukauden mittainen valinnainen matematiikan syventävä oppimäärä helpottaisi huomattavasti lukion pitkässä matematiikassa sekä ammattikoulun matematiikkaa edellyttävillä aloilla nyt koettua tuskaa. Jaksotetussa opetuksessa tällainen valinnaiskurssi olisi teknisesti helppo toteuttaa. Todettakoon lopuksi erään suomalaisen professorin lausahdus: "Yhtäkään ihmiskunnan suurista ongelmista ei ratkaista ilman matematiikan apua". Siksi meillä ei ole varaa tasata oppimista vaan velvollisuutemme on hyödyntää kaikki lahjakkuusreservit mahdollisimman täysimääräisesti. Toivottavasti uudella opetusministerillä on edeltäjiään enemmän kykyä ja näkemystä ymmärtää tämä matematiikan oppimisen globaali aspekti. Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti.