Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Pirkanmaan miehillä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus suureen sankaritekoon – kiitos Tampereen teatterien

Hyvän näytelmä panee ihmisen, miehenkin, miettimään omaa elämäänsä. Että mitä onkaan tullut tehtyä, mitä jäänyt tekemättä. Ellingin jälkeistä yötä valvoessani huomasin ihmeekseni pohtivani, olenko koskaan halannut miestä. Vaikka kuinka pinnistin muistiani, en löytänyt sen uumenista yhtään mieshalia. Hyvä niin. Yksi läheltä piti tilanne ui kuitenkin jostain usvan seasta mieleen. Siinä lasken käteni Rainen hartialle osoittaakseni hänelle myötätuntoa suuressa surussa. En kadu sitä. Mutta en myöskään usko, että suurieleinen halaus olisi tuonut hetkeen yhtään enempää lohtua. Nero vai hullu? Tampereen Teatterin Elling on ennen muuta kuvaus kahden miehen ystävyydestä. Tai ainakin sen mahdollisuudesta. Oikeassa elämässä eli norjalaisen Ingvar Ambjørnsenin romaanissa Brodrer i Blodet Elling ja Kjell Bjarne tapaavat mielisairaalassa Elling on nero, sivistynyt, paljon lukenut mies. Nero tai hullu, miten sen nyt ottaa. Kun äiti kuolee Elling päätyy psykiatriseen sairaalaan Norjan syrjäseudulle. Siellä hän saa huonetoverikseen ladonoven kokoisen Kjell Bjarnen. Tästä ovat yleensä alkaneet romaanin pohjalta tehnyt lukuisat näytelmät. Näin kävi myös vuonna 2003, kun Elling sai Suomen kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa. Pääosissa olivat Ola Tuominen , Pentti Helin ja Lari Halme. Oikea alku? Nyt Tampereen Teatterin versiossa ohjaaja Samuli Reunanen leikkaa suoraan hetkeen, jolloin miehet muuttavat yhteiseen asuntoon jonnekin oslolaiseen lähiöön. Ymmärrän jahkailua välttävän ratkaisun, mutta silti vähän suren sitä. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla ja nähdä Ellingin ja Kjell Bjarnen ensimmäiset dialogit eli sanoilla töykkimiset. Kumpi teki aloitteen? Ellingiä Frenckellin näyttämöllä esittää hämmästyttävästi Aleksis Kiveltä näyttävä ja suvereenisti neuroottinen Johannes Korpijaakko. Ville Majamaa on panohaluja uhkuva lempeämielinen ja lievästi autistinen Kjell Bjarne, jolla on ylivoimaisia vaikeuksia huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan. Hänestä voi vain pitää. Esityksen alku on turhan meuhkaava ja hätäinen, syvämietteinen teksti uhkaa lipsahtaa farssiksi. Toisessa näytöksessä huutaminen ja ylinäytteleminen onneksi vähenevät ja vivahteet alkavat päästä esiin. Tässä auttavat vallan erinomaiset naiset: Kirsimarja Järvisen sulojaan estoitta esittelevä tarjoilija ja yläkerran naisena valloittava Eeva Hakulinen tuovat esitykseen lämpöä, lempeyttä, keveyttä ja tyyneyttä. Lopussa jopa sosiaalityöntekijänä kovaa miesroolia vetävä Antti Tiensuu malttaa muuttua ihmiseksi ja painaa päänsä vasten Kjell Bjarnen olkapäätä. Sankarin viitta tarjolla Tampereella menee nyt kaksi miesten ystävyydestä vaivihkaa kertovaa sympaattista esitystä: Elling ja TTT:n Don Quijote . Molemmissa miehet yrittävät osoittaa naisten silmissä sankaruutta, vaikka heillä ei ole siihen juurikaan edellytyksiä. Ellingin ja Don Quijoten ansiosta Pirkanmaan miehille tarjoutuu nyt tilaisuus ainutlaatuiseen sankaritekoon: pyytäkää ystävämiestä tai naapurin Erkkiä kansanne teatteriin, ihan kaksistaan. Esitysten jälkeen voitte mennä oluelle ja pohtia, miksi kummassakin näytelmässä pienikokoinen mies on paljon fiksumpi kuin iso ystävänsä. ☆☆☆☆ Kirjoittanut Axel Hellstenius, perustuu Ingvar Ambjørnsenin romaaniin Brodre i Blodet. Suomennos Henri Kapulainen. Ohjaus Samuli Reunanen. Lavastus- ja pukusuunnittelu Aili Ojalo. Äänisuunnittelu Jouni Koskinen. Valosuunnittelu Tuomas Vartola. Rooleissa Johannes Korpijaakko, Ville Majamaa, Antti Tiensuu, Kirsimarja Järvinen ja Eeva Hakulinen. Ensi-ilta TT Frenckellissä 1.11. 2019.