Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Urheilijoita on kahdenlaisia – Tämä piirre ratkaisee, kuinka pää kestää ahdistuksen

SUL:n johto esitteli hiljattain toiveikkaat visiot yleisurheilukauden jatkumisesta. Ei kannata kuitenkaan innostua liikaa – elokuun ”arvokisaryppääseen” on pitkä aika ja paljon ehtii tapahtua. Tilanne on ollut viime kuukaudet hankala. Urheilijat ja valmentajat ovat joutuneet miettimään ankarasti, kuinka toteuttaa harjoittelu, kun suurin osa harjoituspaikoista on kiinni, eikä välineitä ole käytössä. Yksi iso haaste liittyy valmennuksen ohjelmointiin. Mitä tehdään, kun kukaan ei tiedä, koska on oikeasti mahdollisuus kilpailla seuraavan kerran? Kilpailujen ja isojen tavoitteiden puute ahdistaa monia. On oma valinta, jääkö tuohon ahdistukseen rypemään, vai tekeekö uudet suunnitelmat ja jatkaa järkähtämättä kohti tulevia päämääriä. Urheilijoita on hiukan karrikoiden kahdenlaisia. Niitä, jotka suhtautuvat kilpailemiseen aina uutena positiivisena mahdollisuutena, ja niitä, jotka pelkäävät epäonnistumisia. Uskon, että ensin mainitusta kategoriasta löytyvät pääosin ne, jotka saavat pidettyä päänsä kasassa, vaikka ei tiedetä, koska seuraavat pääkilpailut ovat; edes Tokion olympialaisten pitäminen ensi vuonna ei todellakaan ole kirkossa kuulutettua. Urheilijalla on aina oltava tavoite, joka ajaa häntä harjoittelemaan entistä laadukkaammin. Matkan varrella on myös välitavoitteita – paitsi nyt, kun kilpailukalenteria ei ole olemassa. Se on monelle henkisesti kova paikka. Kuinka motivoida itsensä elämään stoalaista urheilijan elämää 24/7, kun selkeitä tavoitteita ei ole? Mitä tekee Ruuskanen? Moni kovankin tason urheilija heittää nyt hanskat tiskiin – varsinkin he, joiden uran viimeinen päämäärä olivat Tokion olympialaiset tänä kesänä. Mielenkiintoista nähdä, mitä tekee esimerkiksi keihäänheittäjä Antti Ruuskanen . Uran piti päättyä tähän kauteen, mutta riittääkö henkistä ja fyysistä virtaa siirtää kaikki vuodella eteenpäin? Eikä Ruuskanen ainoa tapaus ole. Urheilijan elämä on hyvin jäsenneltyä, aikataulutettua ja kurinalaista. Kaiken tämän askeesin kestämisen ylivoimainen moottori on menestys. Arvokisaurheilija ei saa kicksejä piirinmestaruudesta. Siksi kesän isojen kilpailujen peruuntuminen rassaa eniten kovatasoisimpia urheilijoita. Millä he tyydyttävät menestyksennälkänsä nyt? Joitakin pienempiä kilpailuja tullaan järjestämään jo kesäkuussa, se on kuitenkin vain minikokoinen laastari vuotavassa avohaavassa. Yksi hyvä puoli kaikessa tässä on. Nyt nähdään, ketkä urheilijoista ovat oikeasti äärimmäisen motivoituneita. Kylmästi sanottuna; ne, joiden pää ei kestä kilpailujen puutetta, eikä motivaatio pysy yllä, joutavatkin pudota koneiston rattailta. Heistä ei koskaan tulisi menestyjiä. Ikävämpi puoli on lapsi- ja nuorisourheilu. Kun kaikki joskus tulevaisuudessa jatkuu normaalisti, lasketaanko pudokkaiden määrä sadoissa vai tuhansissa? Jos karuin skenaario toteutuu, se on uhka koko suomalaisen yleisurheilun tulevaisuudelle. Kirjoittaja on Kangasalla asuva toimittaja ja yleisurheiluvalmentaja.