Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Voisiko rauhoittavampaa esiintymispaikkaa enää olla? Lammashaka muuttui suurkuoro-oopperan katsomoksi Ikaalisissa

Katsojat saapuvat polkua pitkin lammashakaan ja etsivät kukin mieleisensä, sammaleen peittämän kiven. Pian joku jo nojaa selkäänsä vanhaan puunrunkoon, joku taaempana nousevan rinteen varpumattoon. Monella on mukanaan istuinalusta, eväitä, huopia ja kuumaa juomaa termospullossa. Loppuunmyytyä suurkuoroteosta Metsän valvottamat bussilasteittain katsomaan saapuneet musiikin ja luonnon ystävät ovat selvästi hyvin varustautuneita ulkona nautittavaan taide-elämykseen. Paikalle on tultu perhekunnittain, osa aikoo myöhemmin myös metsäretkelle. Monilla on maski kasvoillaan. Hyvissä ajoin Virroilta saapuneet Mirja Mäkelä ja Aila Ala-Nojonen kertovat kiinnostuksen kuoromusiikkiin liittyvän myös omiin harrastuksiin. Molemmat naiset laulavat itsekin Vaskiköörissä Virroilla. – Kuoron kautta olemme olleet mukana myös teatterin parissa, he paljastavat. Ennen esityksen alkua Samuli Paulaharjun novellikokoelmasta poimitut tarinat Kieruan vanha pappi ja Suongil, suuri noita avataan lyhyesti. Väki odottaa hiljaa, kun Juha Hurme kertoo. Lammashaan rauha näyttää tarttuvan. Kun kuoro sitten aloittaa laulunsa näyttämönä toimivan mäennyppylän takaa, osallistuu myös tuuli heti havisuttaen haan vanhoja pihlajia ja koivuja. Ja kun laulajat ovat vihdoin kaikki maskeissaan esillä mäen päällä, alkaa heihin paistaa lämmittävä aurinko. Metsässä huomaa miettivänsä, kuinka oikea paikka se on juuri musiikille. Jos luonnonolosuhteet sallivat, kuorojen soisi esiintyvän sen huminassa useamminkin. Esityksen jälkeen katsojat kiittelevät etenkin musiikkia, ohjausta, kuorojen eläväisyyttä ja eläytymiskykyä. Moni pohti, kuinka ihmisen elossa on paljon samoja teemoja, vaikka ajat ja olot muuttuvat.