Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Viiden tähden sointihurmaa Kangasalla: Olli Mustosen käsissä Beethoven painii jumalien kanssa

Ulkona räiski räntää, sisällä Kangasala-talossa puhalsi musiikillinen myrsky, kun pianisti Olli Mustonen soitti Ludwig van Beethovenin pianosonaatteja nerokkaalla tavallaan. Tästähän ne Beethovenin syntymän 250-vuotisjuhlat toden teolla alkoivat! Olli Mustonen kuuluu aikamme hienoimpiin Beethoven-tulkkeihin koko maapallon laajuisestikin. Mustosen soittamana Beethovenin pianomusiikin kautta avautuu verevä ja ristiriitainen säveltäjä ja ihminen, jonka tukka oli usein sekaisin ja mieli ailahteli varjoisasta äksyydestä tavattomaan hellyyteen ja valoon. Otetaan vaikka alkupuolen toisena kuultu Pateettinen sonaatti. Mustonen laittoi alun jylhää johdantoa seuranneen Allegro molto -vaihteen niin hurjaan vauhtiin, että vain säveltäjän itsensä saattoi aikoinaan kuvitella uskaltaneen kokeilla jotakin yhtä henkeäsalpaavan rohkeaa. Vasemman käden pikkusormen ja peukalon varassa helisevät oktaavit tikkasivat säestystä herpaantumattomalla draivilla oikea käden iskiessä teemaa terävin iskuin ylös ja alas. Mustonen hahmotti hitaan osan laulavan melodian klassisen kirkkaasti ilman minkäänlaista sentimentaalisuutta ja kruunasi kokonaisuuden finaalin rondo-teeman yllätyksestä toiseen liikkuviin seikkailuihin. Upea oli myös opuksen nro 2 C-duuri-sonaatti, jonka avausosan trillimäisen teeman Mustonen pisti kipinöimään ainutlaatuisella ilolla ja taituruudella molemmissa käsissä. Sonaatin hidas osa on Beethovenin ensimmäinen todella hänen näköisensä Adagio , jonka levottoman laulavuuden ja kuohuvat epäilysten hetket Mustonen poimi pianosta suvereenisti. Suuria tarinoita Jälkipuolen myöhäisemmissä sonaateissa opus 101 ja 90 Olli Mustonen jo tuntui muuttuvan Beethoveniksi, niin tuoreesti hän sai musiikin elämään edessämme. Ihmisen painia taiteen jumalien kanssa kuvastava A-duuri-sonaatti kulki hämmästyttävän matkan alun läpikuultavasta aforistisuudesta hitaan osan lyhyen suvannon kautta tajunnan räjäyttäneeseen fuuga-finaaliin. Lyhyen päätössonaatin Schubertia ennakoivan toisen osan yksinkertaisesta laulavasta teemasta Mustonen kasvatti suuren kehitystarinan. Olli Mustosella on ainutlaatuinen suhde pianoon. Nytkin hän sai modernin konserttiflyygelin soimaan välillä kuin Beethovenin ajan persoonallisesti värähtelevät fortepianot, mutta tarvittaessa myös laulamaan pehmeästi ja suloisesti. Kaikupedaalia Mustonen käytti tapansa mukaan hyvin maltillisesti, joten jokainen kaikuteho nousi sitäkin merkittävämmäksi ratkaisuksi. Ylimääräisenä Mustonen soitti Händelin Tyytyväinen seppä -variaation, jonka melodinen koristelu oli maukasta ja muukin ilmaisu kaikin puolin tyylitietoista. Mustonen jatkaa eloaan Beethovenin sonaattien parissa maalikuussa Tampere-talossa. Silloin ohjemassa on muiden muassa Waldstein -sonaatti. Sinne!