Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Brexitillä hurja hinta – riippumaton tutkimuslaitos laski summan per asukas

Äänestäessään parlamenttivaaleissa 12. joulukuuta 2019 britit joutuvat väkisinkin miettimään, kannattaako unionista lopultakaan erota. Nyt brexitin arvioitu hinta on arvailujen ja perusteettomien lupausten asemesta kyetty laskemaan paljon aikaisempaa luotettavammin. Britannian vanhimman puolueettoman taloustutkimuslaitoksen, National Institute of Economics and Social Research NIESR:n 30. lokakuuta julkistaman raportin mukaan Britannian kansantalous tulee supistumaan noin 3,5 prosenttia ja maksamaan maalle noin 70 miljardia puntaa eli suunnilleen 81,25 miljardia euroa vuodessa verrattuna tilanteeseen, jossa maa pysyisi EU:n jäsenvaltiona. Luku on sama, kuin koko Walesin talous on vuodessa. Eroaminen kokonaan ilman sopimusta pienentäisi kansantuloa 5,6 prosenttia. Brittien EU-inholle on nyt hintalappu Koska raportti toisensa jälkeen on kertonut kylmänä tosiasiana, että rationaalisia hyötyjä EU-erosta ei todellisuudessa ole, tunnesyistä brexitiä kannattavat britit joutuvatkin joulukuun vaaleissa ratkaisemaan, ovatko he todella valmiit roimaan elintason pudotukseen päästäkseen inhoamastaan unionista eroon. Boris Johnsonin erosopimuksen mukainen ero maksaisi jokaista kansalaista kohden 1.110 puntaa eli noin 1.277 euroa vuodessa. Nelihenkisen perheen osalta tämä tarkoittaa siis keskimäärin yli 5.100 euron menetyksiä. Myös nykyinen epävarmuus maksaa. Raportin mukaan epätietoisuus tulevaisuudesta maksaa maan kansantaloudelle sekin jo nyt noin kaksi GDP-prosenttia vuodessa. Syynä on muun muassa uusien investointien ja näiden mukanaan tuomien työpaikkojen ohjautuminen Britanniasta muihin EU-maihin. NIESR:in tuore raportti on vain yksi useiden muiden jo aikaisemmin brexitin seurauksista julkaistujen raporttien sarjassa. Poiketen edellisistä, sen laskelmien pohjana on nyt kuitenkin ollut alahuoneen alustavasti hyväksymä erosopimus, jolloin monet aikaisemmat epävarmuustekijät on voitu nyt korvata huomattavasti aikaisempaa tarkemmilla luvuilla. Valtavat kauppasopimukset ovat vasta epämääräisiä haaveita Eron puolestapuhujien lupaukset siitä, että Britannia kykenisi nopeasti korvaamaan ja ylittämään menetetyt EU-sisämarkkinat uusilla paremmilla kauppasopimuksilla kolmansien maiden kanssa ovat jo maantieteellisistä syistä vailla realismia. BBC:n mukaan edelliseen lykkääntyneeseen brexit-päivään 30. lokakuuta 2019 mennessä Lontoo oli saanut tehtyä brexitin jälkeisistä kauppasuhteista niin kutsutun jatkuvuussopimuksen vajaan parinkymmenen maan kanssa. Jatkuvuussopimukset ovat käytännössä lupauksia siitä, että maat ovat brexitin jälkeen periaatteessa valmiita jatkamaan kaupankäyntiä Britannian kanssa samoilla ehdoilla kuin ennen maan EU-eroa, mutta tarkemmin sopimuksista voidaan neuvotella EU-jäsenyyden ehtojen mukaan vasta eron tapahduttua. Annetutkaan lupaukset eivät ainakaan toistaiseksi paljoa lämmitä, koska ne edustavat yhteensä vain kahdeksaa prosenttia Britannian ulkomaankaupasta. Vuonna 2018 Britannian tärkein vientimarkkina oli EU, johon sen viennistä suuntautui 46 prosenttia. Brexitin jälkeisistä kauppaneuvotteluista EU:n kanssa ei ennakoida helppoja eikä nopeita. Saksan liittokansleri Angela Merkel varoitti lokakuussa, että eron jälkeen Britanniasta tulee EU:n kilpailija, jonka asema tulevaisuuden kauppaneuvotteluissa on täysin erilainen kuin osana omaa etuaan suojelevia EU:n yhteismarkkinoita. Brexit-osingon asemesta tiedossa on tuhti lasku Myöskään mitään pääministeri Boris Johnsonin mainostamaa brexit-osinkoa Britannian julkiselle terveydenhoitojärjestelmälle NHS:lle ei ole luvassa; EU-ero maksaa moninkertaisesti sen, mitä jäsenmaksuissa säästetään. NIESR vahvistaa myös Bank of Englandin aikaisemman arvion siitä, että Johnsonin erosopimus tulee maalle noin puoli GDP-prosenttia kalliimmaksi kuin hänen edeltäjänsä Theresa Mayn neuvottelema, mutta sittemmin brittiparlamentin kolmeen kertaan hylkäämä erosopimus. Syynä on yksinkertaisesti se, että Johnsonin sopimuksella Britannia siirtyy astetta etäämmälle EU:sta kuin olisi tapahtunut, jos Mayn sopimus olisi hyväksytty. Johnsonin sopimuksella muun muassa auto- ja lentokoneteollisuuden UK:n ja EU:n välisiin logistiikkaketjuihin syntyy uusia tarkastuksia, jotka hidastavat tuotantoa.